Nykyinen New Yorkin suomalaisv?est? koostuu paljolti opiskelijoista ja pankki- ja YK-ihmisist? – t?h?n joukkoon t?rm?? parhaiten Scandinavia Housen elokuvailloissa. New Yorkin vanhempi suomalaiskerros, palvelustyt?t, telakkaty?l?iset ja kovat kommunistit asustivat Brooklynin Sunset Parkissa, jonka 40.-43. kadut vilisiv?t aikoinaan suomalaisia seurakuntia, haaleja, lihakauppoja ja asuinosuuskuntia. Monet rakennukset ovat yh? paikoillaan, mutta suomalaisista ei taida en?? olla juuri mit??n j?ljell?: taqueriat, bodegat, kiinalaiset pesulat ja espanjankieliset helluntaikirkot ovat tuoneet tilalle ihan uudenlaista v?ke?.

Mutta jos kaipaa vain tuntemusta siit? ett? ei vaaleine hiuksineen poikkea mill??n lailla katukuvasta, Brooklynin puolalainen Greenpoint on loistava osoite. Suomesta k?sin Puola tuntuu kovin eksoottiselta ja vieraalta kulttuurilta, mutta valtameren takaa It?meri tuntuu enemm?n yhdist?v?n tai erottavan – t??lt? k?sin Ukrainakin on osa Skandinaviaa.

Greenpointissa Kristina’s Restaurantissa, Poloniassa ja muissa alueen ravintoloissa saa lihaleikkeit?, perunamuusia ja juuresraasteita – ruokaa josta tulee nostalgisesti mieleen kotoisat huoltoasemat ja baarit. Palvelu on tehokasta mutta kaurism?kim?isen mykk??. Lis?ksi paikallisista ruokakaupoista saa monenlaisia puolalaisen keitti?n l?ht?aineita: lihaisia makkaroita, slaavilaisia s?ilykkeit? ja Zywiec-olutta. Valikoimissa on usein my?s jotain suomalaista, v?hint??n Pandan lakritsia.

Brooklynissa p?iv?l?mp? on nousi eilen ja t?n??n jo 15 C:een ja ilma tuoksuu kev??lt?. Koska Suomessa tiett?v?sti viel? paukkuvat ankarat pakkaset, pist?n t?h?n oikeastaan ne ainoat puolalaistyyppiset ruoat jota toistuvasti laitan kotona. Molemmat ravitsevat tukevasti kylmyytt? vastaan.

Bigos

1-2 rkl voita
300 g kassleria tai muuta luutonta hauduttamiseen sopivaa sianlihaa kuutioina
300-400 g kielbasaa, krakovanmakkaraa tai bratwurstia suupaloina
300-400 g hapankaalia
1-2 valkosipulin kyntt? murskattuina
2 sipulia hienonnettuna
3-4 porkkanaa paloina
1/2-1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl meiramia
1 rkl sokeria
3-5 dl passeerattua tomaattia (tai tomaattimehua)
100 g smetanaa

Ruskista paistinkasarissa voissa pieniss? eriss? liha, lis?? sitten makkaranpalat. Saksi hapankaalia pienemm?ksi, lis?? kaikki muut ainekset paitsi smetana lihoihin ja makkaranpaloihin. Hauduta liedell? juuri ja juuri kiehuen tunnin verran. Lis?? lopuksi smetana, sekoita ja tarjoile tumman leiv?n kanssa.

***

Mik?li t?m? cassouletmainen ruoka ei sellaisenaan tunnu tarpeeksi tuhdilta, voi j?lkiruoaksi tarjota juustokakun. Olen sy?nyt aivan t?llaista juustokakkua Blikle-kahvilassa Varsovassa. Kyseess? on my?s it?euroopan juutalaisten tullessaan tuoma ja pienin muunteluin New Yorkin tunnusleivonnaiseksi noussut herkku.

Varsovalainen juustokakku

150 g digestivekeksimuruja
75 g sulatettua voita

3 kananmunaa
3 keltuaista
750 g maitorahkaa
150 g sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 dl kullanruskeita rusinoita

Vuoraa 20-senttinen irtopohjavuoka foliolla, mielell??n tuplasti ja mahdollisimman vesitiiviisti. Painele pohjalle l?mpim??n voisulaan sekoitetut digestivekeksinmurut.

Sekoita kesken??n juustokakkut?yte eli loput ainekset kesken??n kulhossa, kaada digestivemurupohjan p??lle, pid? huolta ett? juustoseos ei nouse foliovuorauksen yli.

Aseta uunin yl?osaan reilusti irtopohjavuokaa isompi astia, kaada siihen jonkin verran kiehuvaa vett?, ja aseta juustokakkuvuoka kypsym??n t?h?n vesihauteeseen (vesihaude tekee ihmeit? kakun rakenteelle – kunhan vuoka on vesitiivis). Paista 180-200 asteessa ainakin tunnin verran, kunnes pinta on kullankeltainen. Anna j??hty? kunnolla ennen leikkaamista ja tarjoamista.

T?ss? viimeinen jouluksi leipomistani kakuista, syntisen suussa sulava ja toivottoman ep?terveellinen suklainen kirsikkakakku, eli Schwarzw?lder Kirschtorte. Maistoin ensimm?isen kerran t?t? suklaista herkkua viitisen vuotta sitten, kun mustan mets?n syd?mess? Freudenstadtissa vuosikymmeni? asunut t?tini Aila tarjosi sit? heill? vieraillessani. Mik??n muu tuntemani suklaakakku ei ved? t?lle vertoja, ja wienil?isten ylpeys sacherkin joutuu n?yrtym??n sen edess?.

Schwarzw?lder Kirschtorte on nimens?kin mukaisesti per?isin etel?isest? Saksasta, mutta se on yht? lailla suosittu j?lkiruoka niin koko Saksassa, It?vallassa kuin Yhdysvalloissakin. Kakku kostutetaan perinteisesti Kirschwasserilla, mutta it?valtalaiset k?ytt?v?t usein rommia, ja jenkit h?pe?llisesti j?tt?v?t maulle olennaisen alkoholin monesti kokonaan pois.

Pohjaksi t?lle kakulle sopii mainiosti suklaag?noise, ja suosittelenkin sen korvaamista jollain muulla suklaakakkupohjalla vain pahimman laiskotuksen iskiess? ;)

Schwarzw?lder Kirschtorte

1 suklaag?noise tai muu suklaakakkupohja
6 dl kuohukermaa
pari desi? sokeriliemeen s?il?ttyj? kirsikoita
1/2 dl Kirschwasseria (Alkon numero 431 tai 171593)
115 g Fazerin tummaa 70% Blocksuklaata
2 rkl vett?
1 tl vaniljauutetta
2 rkl sokeria

Sekoita Kirschwasser noin desiin kirsikoiden sokerilient?. Valuta pari desi? kirsikoita kuiviksi ja laita sivuun odottamaan.

Sulata suklaa ja 2 rkl vett? vesihauteessa, ja j?t? j??htym??n huoneenl?mp?iseksi, mutta kuitenkin yh? pehme?ksi.

Leikkaa suklaag?noise kahteen osaan, ja aseta p??llimm?inen puolisko tarjoilulautaselle yl?salaisin. Kostuta liberaalisti alkoholi-kirsikkaliemell?.

Vatkaa 1,2 dl kylm?? kuohukermaa, kunnes vaahtoon j?? tylppi? “vuorenhuippuja”. Laskostele kermavaahto lastalla varovasti suklaan sekaan, ja levit? seos v?litt?m?sti kostutetun kakkupohjan p??lle.

Asettele kerros valutettuja kirsikoita suklaavaahdon p??lle siten, ett? kirsikat peitt?v?t koko pinta-alan. Itse k?ytin ?itini s?il?mi?, espoolaisia happamia luomukirsikoita.

Kostuta j?ljelle j??nyt g?noisenpuolikas alkoholi-kirsikkaliemell?, ja aseta leikkuupuoli alasp?in kirsikkakerroksen p??lle. Paina kevyesti tasataksesi kakun. Kostuta viel? kakun p??llinenkin.

Vatkaa loput kermasta, vaniljauute ja sokeri kovahkoksi vaahdoksi, kunnes syntyy ter?vi? “vuorenhuippuja”. Levit? kermavaahto kakun ymp?rille; lis?n?ytt?vyytt? saat pursottamalla kakun yl?pinnan t?htisuuttimella.

Anna makujen tasaantua j??kaapissa 1-2 vuorokautta ennen nauttimista. J??kaappikylm?n? kakun keskell? oleva suklaakerros on my?s kivan kova.

Ty?kaverini palasi Jamaikalta: sain tuliaisiksi v?rikk??seen pahvirasiaan pakatun mini-fruitcaken (oheinen kuva suoraan ty?paikan skannerista). Luulin ensin ett? kyseess? on perinteinen angloamerikkalainen jouluhedelm?kakku – kivikovan valkoisen sokerikuorrutuksen alle vangittu rutikuiva valikoima atsov?rj?ttyj? hedelm?paloja – mutta paketista paljastuikin muffinssikuppi jossa oli m?mmim?ist? hyvin tummanruskeaa tahmaa.

Maistoin varovasti – kakku oli rommista ihan l?pim?rk?. Rommia oli niin paljon ett? torkuin iltap?iv?n seminaarin l?pi ja sotkin sen j?lkeen perin pohjin Excel-taulukkoni. Bloggaan nyt raitistuakseni taas ty?kykyiseksi. Ty?kaverini puolestaan koki akuutin tietokonemeltdownin eik? j??nyt todistamaan alennustilaani.

Viinanhuuruinen kakku on kirkkaasti paras ikin? maistamani joulukakku – ainakin jos pit?? raa’asta piparitaikinasta kypsennetty? enemm?n. Pienen nettihaun tuloksena ilmeni ett? sit? sy?d??n Jamaikalla paitsi jouluna, my?s h??kakkuna ja ilmeisesti kaikissa muissakin el?m?n ratkaisevissa k??nteiss?. Vaikka kakku koostuu melkein t?ysin hedelmist? ja alkoholista, siin? ei ole inhottavia sukaatin tai maraschinokirsikan tyyppisi? palasia. Resepti vaikuttaa muutenkin j?nn?lt?. Yleens? testaan ruokaohjeet ennen kuin jakelen niit?, mutta alla ilmenee miksi en t?ll? kertaa tee niin. Ohessa k??nn?s euromittoihin ja sy?m?ni kakun l?ht?aineisiin.

Jamaican Black Fruit Cake

450 g rusinoita
225 g korintteja
100 g kuivattuja luumuja
2 1/2 dl tummaa rommia
8 dl fariinisokeria
225 g voita
6 kananmunaa
225 g vehn?jauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl muskottip?hkin??
1/4 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl maustepippuria
(100 g kuivattuja kirsikoita)
(100 g p?hkin?murskaa)

Murskaa kuivatut hedelm?t tehosekoittimessa tai yleiskoneessa ja pane kannelliseen s?ilyket?lkkiin maustumaan 1,5 dl:aan rommia kolmeksi viikoksi – kolmeksi kuukaudeksi. Ravista parin p?iv?n v?lein ;)

Sulata 5 dl fariinisokeria paksupohjaisessa kattilassa ja hauduta se hyvin tummanruskeaksi. J??hdyt?. Vatkaa yhteen voi ja loput (3 dl) sokerista. Lis?? munat yksi kerrallaan, rommissa uineet hedelm?t liemineen, ja sitten j??hdytetty tumma sokeri. Lis?? kuivat aineet (ja p?hkin?t). Kaada 25-senttiseen leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai paperivuoilla verhottuun muffinssipannuun). Paista 150 C:ssa 2-2,5 tuntia. Ota j??htym??n. Lorauttele loppua rommia kakkuun muutamassa er?ss? j??htymisen aikana. Anna kakun olla vuoassaan 2-7 p?iv?? ennen kuin kumoat sen tarjolle.

Luvassa on siis melkoista pitk?j?nteisyytt? ja don’t worry – be happy -asennetta vaativa urakka. T?m? viesti on keltainen tarralappu itselleni ett? muistan ensi marraskuussa – tai ehk? syyskuussa – tai ehk? huomenna – ryhty? vaadittaviin toimenpiteisiin.

Ty?toverini t?ti Jamaikalla on ilmeisesti pist?m?ss? pystyyn bisnest? joka lenn?ttelee n?it? hedelm?kakkuja vakuumipakattuina ymp?ri maailmaa. Tai siis heti kunhan saa ensin rakennettua tien talostaan vuorten ja sademets?n l?pi sivistyksen pariin. Koska kyseinen t?ti on kuuluisa kaikenlaisista muistakin taivaallisista herkuistaan, yrit?n tupata mukaan seuraavalle sukulointimatkalle. Sit? odotellessa kakun voi tilata t??lt?.

Bonuslahjana viel? maailman paras hedelm?kakkuaiheinen novelli: Truman Capoten A Christmas Memory. Tied?n, tied?n – mutta meill? on yh? joulukuusi olohuoneen nurkassa.

Aamun Po’ boy -postaus sai ajatukset harhailemaan New Orleansiin, ja mik?p?s olisi sen louisianalaisempaa ruokaa kuin gumbo. Jostain syyst? en saanut itse?ni motivoitua gumbonkeittoon, mutta okraa, sen olennaista ainesosaa, rupesi tekem??n kovasti mieli. Paukkuvaa pakkasta uhmaten (haluan takaisin etel??n!) otin suunnan kohti Vii Voania, ja ostin sielt? viimeiset kaksi pakkausta tuoretta okraa sek? kuivattua tamarindia, joka n?ytt?? kovasti taateleilta. Tamarindia kutsutaankin joissain yhteyksiss? intian taateleiksi.

Hakaniemest? saa my?s halal-lihaa, tosin v??r?oppisesti pakastettuna. Halal-teurastukseen ja siihen liittyv??n potentiaaliseen el?inr??kk?ykseen en ota kantaa: halal-kaupat nyt vain sattuvat olemaan ainoita paikkoja josta olen onnistunut l?yt?m??n suuresti himoitsemaani vuohenlihaa. Suomessa vuohia ei k?yt?nn?ss? kasvateta ruuaksi, vaan niit? pidet??n l?hinn? lemmikkein?. Jossain M?nts?l?n l?hell? on kuulemma maatila, joka myy vuohia tilauksesta, mutta kokonaisen ruhon ostaminen yhden hengen taloudessani ei ole oikein j?rkev??. Niinp? olenkin toistaiseksi ruotsalaisen pakastelihan varassa.

Gumbon sijaan p??tin tehd? bamia, joka on hyvin yleinen ruoka Pohjois-Afrikassa ja L?hi-id?ss?. Bamia on okra-tomaattipohjainen lihamuhennos, ja syntyy todella pienell? vaivalla, joskaan ei aivan hetkess?, sill? lihan kypsyminen vie oman aikansa.

Bamia, vuohi-okramuhennos

nelj?lle (350 kcal / annos)

500 g vuohta tai lammasta
400 g tuoretta tai pakastettua okraa
4 valkosipulin kyntt?
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
100 g kuivattua tamarindia
400 g t?lkki tomaattimurskaa
3+9 dl kiehuvaa vett?

Kuivattu tamarindi myyd??n sitke?ksi harkoksi puristettuna; leikkaa se pieniksi paloiksi ja j?t? likoamaan 3 desiin kiehuvaa vett?.

Huuhtele okrat ja leikkaa palkojen tyvet ja k?rjet pois. Liota 5 minuuttia kylm?ss? vedess? ja valuta kuivaksi.

Puhdista liha ylim??r?isest? rasvasta ja leikkaa parin sentin kuutioiksi. Keit? lihoja 5 minuuttia runsaassa vedess?, mink? j?lkeen kaada vesi pois. Kuori valkosipulin kynnet ja paista niit? kokonaisina tai halkaistuina lihapalojen kanssa muutama minuutti, kunnes molemmat ovat saaneet hieman v?ri?. Kaada lihojen p??lle 9 dl kiehuvaa vett?, ja anna kiehua 30 minuuttia.

Siivil?i liotetut tamarindit, ja ota tahnaa voimakkaasti puristaen siit? valuva neste talteen. Lis?? t?m? noin 3 dl tamarindilient?, suola, pippuri, tomaattimurska ja okrat lihojen joukkoon. Anna kiehahtaa 5 minuuttia, ja hauduta hiljakseen viel? 30 minuuttia. Sekoita kevyesti puoliv?liss? varoen rikkomasta okranpalkoja.

Valmis bamia sopii sy?t?v?ksi muhennoksena riisin kanssa tai sellaisenaan soppana, jolloin reseptin annos riitt?? reilusti kahdelle.

Annan naama v??ristynee inhoon jo pelk?st? otsikon lukemisesta, mutta aina ostereita ei ole pakko ryyst?? raakoina kuorenpuolikkaista mausteisen kastikkeen kanssa. Siin? kuin muutkin simpukat, osterit voidaan paistaa, keitt??, marinoida, savustaa, grillata tai h?yrytt??. Kyll? min?kin raakoja ostereita sy?n, jos joku niit? tarjoaa, mutta en voi vilpitt?m?sti v?itt?? erityisesti nauttivani niiden suolaisen limaisesta konsistenssista. Mutta oli tarkoitus sitten nauttia osterit raakoina tai kypsennettyin?, kannattaa pit?? mieless? Legal Seafoodsin slogan “If it isn’t fresh, it isn’t Legal!”

Kiersin Uutta Seelantia vuokraamallani autolla, ja ajoin sattumalta Ohiwa Oyster Farm -osterifarmin ohi Bay of Plenty:n eli vapaasti k??nnettyn? Runsauden lahden rannalla l?hell? Whakatanen pikkukaupunkia, jossa p??dyin viett?m??n uudenvuoden aattoa. Farmi oli j??d? n?kem?tt?, kun viitisen kilometria ohi ajettuani pys?hdyin lukemaan Lonely Planetia, ja maininta siit? osui silmiin. Koska p?iv?n ajourakka oli jo lopuillaan, ja muutenkin sopivasti pikkun?lk?, p??tin tehd? u-k??nn?ksen ja k?yd? katsastamassa t?m?nkin n?ht?vyyden. Rannalla olevan myyntikojun tiskill? oli pitk? jono paikallisen n?k?isi? asiakkaita, mist? p??ttelin ruuan olevan hyv??. Vartin jonotuksen j?lkeen p??sin tilaamaan tusinan ostereita, ja hetken odoteltuani olin hieman h?mill?ni saadessani k?siini l?mpim?n sanomalehtipaperiin k??rityn nyytin. Luulin nimitt?in tilanneeni raakoja ostereita, mutta koska en niit? eksplisiittisesti pyyt?nyt, sain ne paikallisittain oletusarvoisesti leivitettyin? ja uppopaistettuina. Tyydyin kuitenkin kohtalooni, ja valitsin p?yd?n rannalta, k??rin nyytin auki ja aloin hieman skeptisen? popsia osterinugetteja. Ep?ilykseni vaihtui silm?nr?p?yksess? ihastukseksi, kun mainion maukas rasvainen leivitys ja sis?lt? merellisen suolaisena purskahtava osterinliha sekoittuivat toisiinsa. Tilaamani tusinan sijaan sain reilut parikymment? osteria, ja pikkuv?lipala muuttuikin t?ytt?v?ksi ateriaksi.

Anna ei viel?k??n liene vakuuttunut: oikeanpuoleinen kuva on vuoden takaiselta yhteiselt? matkaltamme Yhdysvaltojen etel?valtioissa Louisianassa, Mississippiss? ja Alabamassa. Ehdimme k?yd? New Orleansissa ennen sen tuhoutumista hirmumyrskyss?, ja paikallinen erikoisuus siell? on Po’boy, usein merenel?vill? t?ytetty leip?. Po’ boy sai nimens? 1929, kun New Orleansin raitiovaunuty?l?iset olivat nelj? kuukautta lakossa, ja n?m? “poor boys” saivat ilmaisia leipi? er??lt? ravintoloitsijalta. Sek? Anna ett? min? halusimme tietysti kokeilla n?it? hassun kuuloisia leipi?, ja tilasimme molemmat osteri-Po’boyt. Saamamme mit??nsanomaton valkoinen leip? salaatinlehdell?, parilla tomaatinviipaleella ja uppopaistamalla mauttomaksi korvennetuilla ostereilla t?ytettyn? oli mieleenpainumaton pettymys, mink? vuoksi Uuden Seelannin l?mmin yll?tysnyytti aluksi s?ik?ytti. Mutta toisin kuin louisianalaiset, ne olivat herkullisia. Aikuisten oikeasti.