Leivontasarja jatkuu t?n??n klementiinisesongin kunniaksi Nigellan klementiinikakulla. Nigella Lawson, englantilainen Domestic Goddess ja TV-kokki, ei esittelyit? kaivanne.

Klementiini on ilmeisesti mandariinin ja appelsiinin risteym?, joka l?ydettiin Algeriassa 1902. Se on mandariinia pienempi, pehme?kuorisempi ja siin? on hyvin v?h?n siemeni?. Kaupat ovat juuri nyt pullollaan klementiinej?, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla t?t? mielenkiintoista sitrusaromista resepti?. Jauhottomana t?m? sopii erinomaisesti my?s keliakikoille.

Erikoiseksi reseptin mielest?ni tekee klementiinien pitk? keitt?minen ja k?ytt?minen kuorineen p?ivineen. Runsas zesti n?kyykin sitten lopputuloksessa upeana oranssina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 klementiini? (noin 375 g)
6 munaa
250 g mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (kukkurallinen)

Laita klementiinit pieneen kattilaan ja peit? vedell?. Keit? miedolla l?mm?ll? kaksi tuntia. Kun aika on kulunut t?yteen ja klementiinit muistuttavat mopsia liian isoine kuorineen, poista ne vedest? ja anna j??hty?.

L?mmit? uuni 190 asteeseen ja voitele tai vuoraa leivinpaperilla noin 21-senttinen py?re? irtopohjavuoka. Hienonna mantelirouhe tehosekoittimella hienohkoksi jauheeksi. Sekoita kukkuramitallinen leivinjauhetta manteleihin.

Halkaise klementiinit ja poista siemenet. Voit huoletta tonkia sisuksia sormin, sill? l?ydetty?si kaikki siemenet soseuta klementiinit kuorineen p?ivineen sauva- tai tehosekottimella.

Vaihda tavalliseen k?sivatkaimeen tai yleiskoneeseen, ja lis?? loput aineet mantelin ja sokerin ja kanamunien kanssa vuorotellen. Vatkaa tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja paista tunti, kunnes keskelle ty?nnetty tikku tulee puhtaana ulos. Peit? kakku foliolla 40 minuutin kohdalla, jotta pinta ei pala. Kun kakku on kyps?, anna sen j??hty? kokonaan vuoassaan.

Nigella kehottaa malttamaan mielen, ja maistamaan kakkua vasta seuraavana p?iv?n?, jolloin sen kosteus ja maut ovat ehtineet tasaantua. Kakku s?ilyy hyvin, joten sen voi huoletta tehd? muutamaa p?iv?? ennen aiottua herkkuhetke?.

Muita Nigellan herkkuja voi ihailla esimerkiksi uskomattoman hienoin valokuvin h?ystetyst? leivontakirjasta “How to Be a Domestic Goddess: Baking and the Art of Comfort Cooking”.

S?in joskus 80-luvun alussa spriikeittimell? kuumennettua Knorrin pussisipulikeittoa norjalaisella leirint?alueella. T?m? kokemus pilasi niin sipuli- kuin parsakeiton maineen 25 vuodeksi. Silloin t?ll?in kun ravintolan ruokalistalla sipulikeitto on osunut kohdalle, olen nopeasti hyp?nnyt sen yli. Sin?ns? kummallista, sipuli kun muuten on suurta herkkuani. Nyt tilanne on kuitenkin onnelliseti korjaantunut; eilen valmiiksi karamellisoimieni sipulien pohjalta valmistui t?n??n herkullinen “keitto” Fresh Approach Cookingin Rachaelin reseptill?.

Sipulikeittoa sy?tiin jo Rooman valtakunnan aikana, mutta t?m? moderni resepti juontuu 1600-luvulta. Ranskan kuningas Ludvig XV:n v?itet??n keksineen ruokalajin, kun h?nell? ei mets?stysmajalleen palatessan ollut muuta ruokaa kuin sipuleita, leip?? ja shampanjaa. Jokainen voi itse p??tell?, kuinka todenn?k?isesti kuningas itse on h??r?nnyt patojen ??rell?. T?st? reseptist? kudokset joka tapauksessa Rachaelille.

Ranskalainen sipulikeitto

kahdelle (n. 580 kcal / annos)

4 reilua ruokalusikallista karamellisoitua sipulia
1/2 tl hakattua tuoretta basilikaa
1/2 tl hakattua tuoretta rosmariinia
1/2 rkl tummaa Maizena-suurustetta
4 cl portviini?
1 1/2 rkl Touch of Taste riistafondia kantarellilla
1/2 litraa vett?
4 ohutta viipaletta kuivunutta ranskanleip??
100 g Gruyere-juustoa

Laita uuni l?mpi?m??n niin kuumaksi kuin mahdollista juuston kuorrutusta varten. Raasta juusto valmiiksi. L?mmit? karamellisoitu sipuli kattilassa ja sekoita siihen suuruste. Kaada lihaliemi sipulien p??lle ja anna kiehahtaa. Touch of Taste -fondin sijaan voit k?ytt?? 1/2 litraa jotain muuta lihalient?. Ota kattila pois levylt? ja lis?? basilika, rosmariini ja portviini.

Jaa sipulikeitto kahdelle uunia kest?v?lle lautaselle, aseta leip?viipaleet keiton pinnalle ja kuorruta juustoraasteella. Paahda uunissa muutama minuutti, kunnes juusto on hieman ruskettunut.

Vaikka ruokalajin nimi vihjaa keittoon, sen konsistenssi on enemm?nkin muhennosmainen. Portviinin runsas ja t?ytel?inen maku karamellisoitujen sipuleiden p?hkin?iseen makeuteen sulautuneena ja juustoisen leiv?n valjastamana yhdistyv?t kerrassaan mainioksi pakkasp?iv?n herkuksi.

Sipulit ovat yksi lempiraaka-aineistani: niit? on aina saatavilla, ne ovat halpoja ja valikoima on laaja. Lis?ksi sipuli maistuu hyv?lt? niin raakana patongin v?liss? kuin kypsennettyn? uuniruuassa. Sitten on tietysti viel? kaikkien vihaama tai rakastama valkosipuli – mutta se onkin ihan oma lukunsa. Laittakaapa muuten kommenttia, jos tied?tte, mist? voisin l?yt?? oikein isoja valkosipuleita, siis sellaisia pienen nyrkin kokoisia.

Olen aina kuvitellut, ett? sipulin ylevin muoto on kuullotettuna pannulla tai uunissa paistettuna. Ah – kuinka v??r?ss? olen ollut! Fresh Approach Cookingin Rachael Los Angelesista blogasi taannoin sipulien karamellisoinnista, ja pitih?n sit? p??st? itsekin kokeilemaan. Suunnaksi siis l?hi K-Supermarket, ja sielt? kaksi kiloa sipuleita 50 sentill? kilo. Kerrankin pieni kauppalasku!

Sipulien muhiessa kattilassa – melkein nelj? tuntia – ehdin mukavasti perehty? prosessin kemialliseen puoleen. R?ike?sti yksinkertaistaen karamellisoinnissa sipulin pitk?t sokeriketjut pilkkoutuvat lyhyemmiksi hajoten samalla sadoiksi kemiallisiksi yhdisteiksi, joista suurta osaa ei viel?k??n tunneta. Ohessa syntyy karamellille ominainen ruskea v?ri. Yll?tt?v?? kyll? karamellisoitumisen kaikkia vaiheita ei ymm?rret? kunnolla, sen verran monimutkaisesta tapahtumasta on kyse. Mutta meid?n onneksemme lopputulos on herkullinen, ja valmistus on todella helppoa.

Karamellisoidut sipulit

12 isoa keltasipulia (n. 2 kg)
1 rkl voita
4 litran kattila

Kolme isoa sipulia voi tuntua sopivalta m??r?lt?, mutta jos olet p??tt?nyt ryhty? t?h?n projektiin, suosittelen isoimman kattilan kaivamista esille. Aikaa menee nimitt?in aivan yht? paljon pienen kun j?rkytt?v?lt? tuntuvan sipulivuoren kypsent?miseen.

Halkaise ja kuori sipulit, ja leikkaa pieni pala pois yl?- ja alap?ist?. Laita kattila liedelle (enint??n) puolelle teholle ja lis?? pohjalle nokare voita. Vaikka sipulien m??r? on hurja, voita ei todellakaan tarvita paljon. 1 ruokalusikallinen riitti minulla mainiosti 12 suurelle sipulille.

Samalla kun kattila l?mpenee, aloita sipulien pilkkominen. Leikkaa halkaistuista sipuleista s?teitt?isesti hyvin ohuita puolikuita ja kippaa valmiit suikaleet sipulin-parin j?lkeen kattilaan. Yrit? h?mment?? suikaleita joka lis?yksen j?lkeen, jotta voi levi?isi tasaisesti. Ohjeen sipulien m??r? on vain suuntaa-antava: jatka kattilan t?ytt?mist? aivan reunaan saakka. Ole huoletta, kypsyess??n suikalevuori kyll? kutistuu nopeasti!

T?ss? vaiheessa suosittelen mukavan asennon ottamista lieden l?hettyvilt? vaikka mukavan kirjan kanssa. Anna kattilan muhia pienell? l?mm?ll? (asennolla 2-3, jos suurin on 6) ilman kantta 3-4 tuntia, ja h?mmenn? seosta 5-10 minuutin v?lein.

Sipulikasa kutistuu noin puoleen ensimm?isen tunnin aikana, ja pari seuraavaa tuntia menee nesteen haihduttamiseen. Jos odotus tuntuu piinaavalta, eik? vesi tunnu katoavan mill??n, nosta l?mp? enint??n kolmoselle. ?l? kuitenkaan kaada nesteit? pois kattilasta! Odotuksesi kyll? palkitaan, ja kun seos alkaa kuivua, laske l?mp? takaisin kakkoselle. Nyt sekoituksen kanssa pit?? olla huolellisempi, karamellisoituminen ja v?rin muodostuminen nopeutuu t?ss? vaiheessa. ?l? miss??n nimess? anna sipuleiden palaa pohjaan, t?m? pilaa helposti koko satsin.

Valtavalta tuntuneesta nelj?n litran ja kuorittuna 1,7 kilon sipulikasasta j?i minulle j?ljelle puolisen litraa ja 450 grammaa painava pikkukeko, joka mahtui yll? n?kyv??n j?lkiruokakulhoon. Valmis tuotos pakastuu hyvin, ja sit? voi k?ytt?? vaikka pihvin p??ll?, hampurilaisen v?liin tai pissaldi?reen. Oman satsini tein ranskalaista sipulikeittoa varten, ja gruy?re onkin jo valmiina odottamassa. Nyt pit?? vain hommata jostain viipale kuivettunutta leip?? ja ostaa hieman portviini?. Palaan aiheeseen piakkoin.

T?rkein j?i melkein mainitsematta eli itse maku: ellen olisi itse t?t? annosta tehnyt, v?itt?isin kiven kovaan sekaan lorotetun hunajaa tai siirappia. Sen verran p?hkin?isen makeaksi ja uskomattoman aromikkaaksi sipulit karamellisoituivat.

Pastanjauhajien herkullisen n?k?inen pippuripihvi sai sis?isen antivegaanini nostamaan p??t??n, ja lihanhimohan siin? her?si.

Monet pit?v?t sis?- ja ulkofileest? niiden v?h?rasvaisuuden ja mureuden vuoksi. Oma suosikkini on kuitenkin entrecôtee. Sen kalvot ovat pehmeit?, ja runsas marmorointi pit?? lihan mehukkaana. Entrecôtee on mielest?ni my?s fileit? aromikkaampaa.

Eip? silti, kyll? minuun uppoaa sis?- ja ulkofileetkin. Ja mieluiten yht? aikaa, kuten oheisten kuvien porterhouse-pihviss?. T?ss? mainiossa liha-aficionadojen herkkupalassa T-luun toisella puolella on sis?filee- ja toisella puolella ulkofileepihvi. Porterhouse onkin T-luupihvi parhaasta kohdasta leikattuna, jolloin sis?fileepihvi saadaan mahdollisimman isoksi.

T-luupihvej? porterhouseista puhumattakaan on melko turha etsi? tavallisista marketeista, mutta kauppahallien palvelevista lihakaupoista, kuten Hakaniemen hallin Reinin lihasta, kannattaa kysy?.

Creuzfeldt-Jakobin, eli kotoisemmin hullun lehm?n taudin takia monessa Euroopan maassa ei saa en?? myyd? edes T-luupihvej?, jotka siis on leikattu halkaisemalla selk?ranka pituussuunnassa. Suomessa lains??d?nt? ei kaiketi ole aivan n?in tiukka, teurastamoilla kun on lupa erottaa hermokudos selk?rangasta. J?lleenmyyj?t eiv?t t?t? en?? saa tehd?, joten saatavuus on senkin takia heikentynyt merkitt?v?sti. Mutta jos onnistut jostain porterhousen l?yt?m??n, osta ihmeess? ja herkuttele vaikkapa yrteill? maustettujen paistettujen tomaattien ja hyv?n pihvikastikkeen kanssa!

En yleensä osta banaaneita, koska pidän niistä melko kovina, ja suurin osa ehtii kypsyä liian pehmeiksi ennen kuin muistan syödä viimeiset pois. Kelläpä ei olisi silloin tällöin nurkissaan hieman ylikypsiä, ruskealaikullisia banaaneita? Seuraavan kerran kun mietit, mitä tekisit niille kahdelle viimeiselle, muista tämä helppo banaanileivän resepti.

Banaanileipä ilmestyi amerikkalaisiin keittokirjoihin 1930-luvulla, kun leivinjauhe ja ruokasooda alkoivat yleistyä kotitalouksissa. Vaikka modernit kohotusaineet olivat eurooppalainen keksintö, amerikkalainen Eben Norton Horsford kehitti jo 150 vuotta sitten Rumfordiksi nimeämänsä leivinjauheen. Moni vanhempi ihminen Suomessakin puhuu vielä “rumfortista”.

Banaanileipä on siis koostumukseltaan kakkumainen, eli taikinaa ei vaivata muiden leipätaikinoiden tapaan.

Banaanileipä

70 g huoneenlömpöistä voita
1,2 dl sokeria
1,2 dl fariinisokeria, mittaa tiiviiksi paineltuna
1 muna
2 valkuaista
1 tl vaniljauutetta
2 kypsää banaania
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,2 dl kermaa
1,2 dl pähkinärouhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korputa tai vuoraa leivinpaperilla suorakaiteen muotoinen vuoka (esim 10x30x7 cm).

Muussaa banaanit käsin tai haarukalla pehmeäksi mössöksi. Murskaa pähkinät karkeaksi rouheeksi ja paista pannulla hetken aikaa, kunnes rouhe alkaa hieman ruskistua ja muuttuu aromaattiseksi. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauho ja suola valmiiksi omassa kulhossaan.

Vatkaa voita omassa kulhossaan kunnes se muuttuu kuohkeaksi. Lisää sokeri ja fariinisokeri ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon vaniljauute, muna ja valkuaiset. Lisää banaanimössö ja vatkaa nopealla asennolla puoli minuuttia. Taikina on tarkoitus jättää hieman muhkuraiseksi, joten laita käsivatkain tai yleiskone syrjään tässä vaiheessa . Liialla sekottamisella leivästä tulee muffinssimaisen kuminen.

Sekoita lastalla varovaisesti käännellen jauhot ja kerma banaaniseokseen. Vuorottele jauhojen ja kerman lisäystä pari kertaa. Lisää lopuksi pähkinärouhe samalla tavalla. Sekoita kunnes kuivat aineet ovat juuri sekoittuneet märkiin, ja taikina on vielä hieman epätasaista.

Kaada taikina tasaiseksi kerroksesksi vuokaan ja paista 55-60 minuuttia, eli kunnes keskelle tökätty tikku tulee ulos puhtaana.

Banaanileipä on hyvää lämpimänä, mutta erinomaista myös kylmänä seuraavina päivinä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.