Pastanjauhajien herkullisen näköinen pippuripihvi sai sisäisen antivegaanini nostamaan päätään, ja lihanhimohan siinä heräsi. Bostonissa asuessani niitin häikäilemättömänä antivegaanina mainettakin (Antti eats anything with a face!).
Monet pitävät sisä- ja ulkofileestä niiden vähärasvaisuuden ja mureuden vuoksi. Oma suosikkini on kuitenkin entrecôte. Sen kalvot ovat pehmeitä, ja runsas marmorointi pitää lihan mehukkaana. Entrecôte on mielestäni myös fileitä aromikkaampaa. Amerikassa suurin herkkuni oli prime rib eli isona palana paahdettu entrecôte, jota bostonilainen lempipihvipaikkani Stockyard tarjosi piparjuurikastikkeen kanssa.
Eipä silti, kyllä minuun uppoavat sisä- ja ulkofileekin. Ja mieluiten yhtä aikaa, kuten oheisten kuvien porterhouse-pihvissä. Tässä mainiossa liha-aficionadojen herkkupalassa T-luun toisella puolella on sisäfilee- ja toisella ulkofileepihvi. Porterhouse onkin T-luupihvi parhaasta kohdasta leikattuna, jolloin sisäfileepihvi saadaan mahdollisimman isoksi. Kävi ilmi, että amerikkalaiset ovat määritelleet asian tuuman murto-osan tarkkuudella. Porterhouseksi saa kutsua vain pihviä, jonka sisäfileepuoli on leveimmältä kohdaltaan vähintään 1,25 tuumaa eli reilut kolme senttiä. Kapeampi on tavallinen T-luupihvi.

Kuvien pihvi täytti paistinpannun lähes reunasta reunaan, ja paistettuna se peitti lautasesta suurimman osan. Seuraksi paistoin tomaatteja, joiden päälle ripottelin kuivattuja yrttejä, ja pöydässä oli Paul Newmanin pihvikastiketta.
Nimen alkuperästä on liikkeellä monta tarinaa. Luin, että porter house tarkoitti 1800-luvun Amerikassa kapakkaa, jossa myytiin portteria ja ruokaa, ja että pihvi olisi nimetty yhden newyorkilaisen kapakan mukaan. Toisen tarinan mukaan nimen antoi majatalonpitäjä Zachariah Porter Cambridgessa, aivan Bostonin kupeessa. Kumpaakaan ei kuulemma ole pystytty todistamaan.
T-luupihvejä, porterhouseista puhumattakaan, on melko turha etsiä tavallisista marketeista, mutta kauppahallien palvelevista lihakaupoista, kuten Hakaniemen hallin Reinin lihasta, kannattaa kysyä.
Creutzfeldt-Jakobin eli kotoisemmin hullun lehmän taudin takia monessa Euroopan maassa ei saa enää myydä edes T-luupihvejä, joiden luu on palanen pituussuunnassa halkaistua selkärankaa. Suomessa lainsäädäntö ei kaiketi ole aivan näin tiukka, teurastamoilla kun on lupa erottaa hermokudos selkärangasta. Jälleenmyyjät eivät tätä enää saa tehdä, joten saatavuus on senkin takia heikentynyt merkittävästi. Mutta jos onnistut jostain porterhousen löytämään, osta ihmeessä ja herkuttele vaikkapa yrteillä maustettujen paistettujen tomaattien ja hyvän pihvikastikkeen kanssa!




Vastaa