Nyt kun velipoika alkaa olla turvallisesti maapallon toisella puolella, alan tietty postata ihan mit? huvittaa. Taikinapojan lempimottoja nimitt?in ovat “Bacon is a vegetable” ja “Sy?n vain ruokaa jolla on kasvot”. Pyhien turvottamana aion kuitenkin postata p??ruokasalaattireseptin, joka taatusti kirvoittaisi veljelt? muinaisen presidentinvaalisloganin “Where is the beef????”

T?m?np?iv?inen ruokaidea tarttui mukaan vuosia sitten triestel?isest? lounaskahvilasta, jonka takorautaiset tuolit ja leopardikuvioiset istuimet toivat mieleen Dolce&Gabbanan vaatteet. Salaatti tarjottiin isoista leip?taikinasta leivotuista sy?t?vist? ruukuista. Salaatti on nopeatekoinen ja hyvin ruokaisa, kunhan annos on riitt?v?n suuri. Mauissa yhdistyy makea suolaiseen. Joisin t?m?n kanssa mainiota Johannisberger Rieslingi? Washington Statesta, mutta varmaankin muutkin valkoviinit k?yv?t. Salaatin teko kest?? vartin verran ja sill? ruokkii kaksi tai kolme.

Triestel?inen salaatti

1 ruukku rucolaa tai 1 pkt villirucolan lehti?
1 ruukku tammenlehtisalaattia revittyn? palasiksi
1/2 makea tuore ananas (mielell??n Honey Gold “?tyyppi? tai vastaava)
1 vihre? omena, kuorittuna ja kuutioituna
1 tlk maissinjyvi? sokeri-suolaliemess?
pari rkl juoksevaa hunajaa
pari rkl neitsytpuristettua oliivi?ljy?
50-100 g kokonaisia saksanp?hkin?it?
noin 1/2 dl raastettua parmesaani- tai grana padano-juustoa
mustapippuria myllyst?

Revi salaatti ja rucolanlehdet isoon salaattikulhoon. Viipaloi ananas parin sentin kiekoiksi, poista kova ulkokuori, kuutio ananaskiekot. Lis?? salaattiin. Sekoita salaatin joukkoon valutetut maissinjyv?t ja kuutioitu omena. Sekoittele salaatinottimilla, valuta joukkoon hunaja ja oliivi?ljy, sekoita lis??. Ripottele kokonaiset saksanp?hkin?t salaatin pinnalle, raasta p??lle runsaasti lastuja parmesaanista tai grana padanosta. Tarjoa runsaan rapeakuorisen vaalean leiv?n kanssa.

Taikinapojan tuuraajan kulinaarinen osaaminen on kohta kolmen vuoden ajan kiteytynyt taikasanoihin: “May I have that to go, please”. Manhattanilaisel?m?n vakioyht?l?, noutoruoan ja ravintoloiden rajaton runsaus ja suhteellinen edullisuus vastavoimanaan piskuinen keittonurkkaus, inhimillinen laiskuus ja hyv?laatuisten tuoreiden elintarvikkeiden kalleus ja harvinaisuus ovat rajoittaneet ruoanlaittokertojen m??r?n minimiin. Arvioin laittaneeni kotona kunnollisen l?mpim?n aterian kolme tai nelj? kertaa viime hein?kuun j?lkeen, juuri mennyt joulu mukaanlukien. Siit?kin huolimatta ett? Suomessa asuessani nautin valtavasti ruoanlaitosta. Siksi parin viikon pesti Taikinapojan tuuraajaana on aikamoinen haaste.

Taikinapoikaa ja minua yhdist?? 50%:sti yhteisten geenien lis?ksi jatkuva ruoasta puhuminen ja alituinen uteliaisuus muitten maitten elintarvikkeita kohtaan. Velipoika haeskeli vuohenlihaa Bostonin halal-lihakaupoista ja tuntui testaavan kaikki barbeque-kastikkeet Teksasin taivaan alla. Min? puolestani nautin New Yorkissa asumisessa eniten kaupungin roolista kaikkien kansojen ruokakomerona. Tuskallista taivalta tukkoisilta lentokentill? kotiin lievitt?? kummasti meditatiivinen hetki kymmenten oliivi- ja fetalaatujen ja ouzoa tihkuvien pullien ??rell? kreikkalaisessa Titan Foodsissa Astoriassa. Portugalilaisen Seabras-marketin taivaalliset pasteis de nata-kermapiiraat ja guarana-limonadi tuovat samanlaista lievityst? New Jersey Turnpiken silta- ja tunneliruuhkiin. Ja viime kes?n? yhdess? reissatessamme matkan valopilkkuja oli East LA:sta l?ytynyt meksikolainen j?ttimarket, josta meill? molemmilla on muistona atsteekkityyliset kaakaonvatkaustikut.

T?n??n sattuma tarjosi uuden mahdollisuuden varustautumiseen tulevan viikon keitoskoitoksiin. Iltap?iv?n autoajelu Long Islandilla Great Neckin ja Manhassetin McMansionien tienoilla kulminoitui ?kkijarrutukseen keskell? Queensia korealaisen supermarketin parkkikselle. Sis?lt? l?ytyi sokkelo merilev?hyllyst?j? ja kolmeakymment? seesami?ljylaatua. Lihapuolelta olisi l?ytynyt tuoretta p?tsi?, kalaosastolta kalmareita, ja vihannespuolelta sananjalkoja ja lootuksenjuuria, jotka valitettavasti j?iv?t t?ll? kertaa hyllyyn. Valtavan isosta osaa ruokatarpeita en tunnistaneet edes edustivatko ne kasvi- vai el?inkuntaa.

En ole ikin? k?ynyt Koreassa, mutta viimaisiin ja sumuisiin talvip?iviin sopii mielest?ni mainiosti korealaisten innovoima keripukkil??ke, kimchi eli punapippuriin ja valkosipuliin s?il?tyt maitohappok?ytetyt vihannekset – usein kaalia, retikkaa tai naurista. Vaikka sek? Doughboylla ett? minulla on pitk??n ollut haaveena t?ytt?? kotikellari omatekoisilla kimcheill?, hanke j?i taas kerran toteuttamatta. Miksi odotella p?iv?tolkulla kotik?ymisen ep?varmoja tuloksia, kun tarjolla on parin taalan hintaan tusinoittain toinen toistaan ihanampia valmiita kimchej? v?litt?m?sti nautittavaksi? Nappasin mukaan bok choy- ja retikka “?kimchej?, sushilajitelman ja j?lkiruoaksi viel? hauraanmakeansuolaisia riisikakkuja. Tapaninp?iv?n illallinen oli valmiina nautittavaksi heti kun oli kerennyt l?mmitt?? viel? kyytipojaksi tilkan sakea. Elimist?n puhdistuminen valtimoita tukkivista lanttulaatikon ja rosollin j?mist? voi alkaa.

Talven pimeyteen tuskastunut Doughboy ilmoitti juuri matkalaukkujaan ulos raahatessaan tarvitsevansa lomaa, ja painuvansa sinne, miss? pippuri kasvaa. Kolmen viikon hiatuksen ajaksi taikinapojan tuuraajaksi lupautunut Harmless Kittyn Anna on varsinainen k?velev? gastronominen sanakirja, ja ehtiess??n loistava kokki ja leipuri. Manhattanilta blogaava Anna tuokin Doughboyhin varmasti kaivattua vaihtelua :)

Yrit?n pit?? reissulla silm?t auki ja kirjata yl?s mielenkiintoisia ruokia. Erityisesti perinteiset aboriginaalien suosimat vompatinkotletit, kengurunpussikeitto sek? maorien laavakivill? paistetut kiwiomeletit saanevat palstatilaa. Luulisin p??sev?ni matkan varrella aika-ajoin nettiin, joten joitain matkablogauksia on my?s luvassa.

Leikki sikseen: toisin kuin viel? kymmenisen vuotta sitten, niin Uusi-Seelanti kuin Australiakaan eiv?t ole en?? kulinaristisia periferioita, joissa sy?d??n “lammasta ja pottuja”. Bill Bryson kertoo maanmainiossa matkakuvauksessaan “Down Under“, kuinka Australiassa viel? parikymment? vuotta sitten viini? suuremmassakin kaupungissa tilatessaan saattoi saada vastaukseksi: “is that some poof thing?” Uudessa-Seelannissa, jonne ensimm?iseksi suunnistan, Aasian, Euroopan ja tyynen valtameren alueen maut on hienosti yhdistetty runsaisiin paikallisiin raaka-aineisiin. Kiwi-cuisine tarjoaa muun muassa seuraavia herkullisen kuuloisia ruokalajeja: lammaspurilaita vihanneksilla ja prosciutolla, tonnikala-wasabi-kaviaarisalaattia, kumaralla ja omenoilla t?ytettyj? porsaanselyksi? riisin ja pinaattipilafin kera, paua-risottoa ja hummerilient?, ostereita merilev?-tempurakuorrutuksella sek? j?lkiruuaksi vaikkapa kiwi-j??tel??. Makoisia hetki? on siis luvassa :)

Australiassa viet?n suurimman ajan maastoauton kyydiss? iltaisin nuotion ymp?rille leiriytyneen? ja t?htien alla nukkuen. Itse mets?stetty loimukenguru on toivomuslistalla ;)

N?kemisiin ja kuulumisiin!

Joulu alkaa olla onnellisesti takana, ja tapaninp?iv?n aterian j?lkeen jouluruokien sulattelu voi alkaa. Herkuilla on tapana aloittaa parempiin suihin katoaminen jo hyviss? ajoin ennen juhlap?yt??n p??tymist??n. T?n? vuonna yksi rosvo j?i verekselt??n kiinni kalkkunan kimpusta ;) Omasta mielest?ni sek? kinkku ett? kalkkuna ovat ehdottomasti parhaimman makuisia, kun niit? k?yd??n viel? l?mp?isin? salaa kaivelemassa. T?m? kiist?m?t?n fakta tuntuu unohtuneen useimpien reseptien tarjoulusuosituksesta… Oma taiteenlajinsa onkin sitten hoitaa napostelu niin, ett? ?iti ei j?lki? huomaa :)

Joulu sujui muutenkin perinteisin menoin, ja p?yd?st? l?ytyi minulle olennaisin eli iso kulho kermavaahtoon sekoitettua rosollia. T?m? helakan vaaleanpunainen sillisalaatti on tarjottu kaikkien 29 nauttimani jouluaterian ajan samasta vihre?st? lasikulhosta, eik? joulu ilman sit? voisi olla t?ydellinen. Minulle rosolli on enemm?n instituutio kuin resepti: ?mp?rillinen keitettyj? punajuuria, sipuleita, omenoita, keitettyj? porkkanoita, suolakurkkua ja sillifileit? pilkotaan pieneksi, sekoitetaan ja j??hdytet??n. Kulholliseen rosollia sekoitetaan l?ys?ksi vispattua kermaa juuri ennen tarjoilua.

Lahjat olivat taas mieluisia: kohokohtina pikkuveljelt? Lonely Planetin “Australia” ja siskolta s?p?-Rachelin kaupunkiopas-keittokirja “$40 A Day: Best Eats in Town” sek? Phillyst? hankittu pussillinen melkein-amish -rubbadubia eli lihan pintaan hierottavaa mausteseosta.

My?s jouluksi leipomani kakut tekiv?t hyvin kauppansa, ja maistuivat leipurillekin. Sek? porkkana- ett? kirsikkakakku on jo valmiiksi kuvattu, ja blogipostaukset odottavat vain otollista kirjoitushetke?. Pian sopivaa aikaa on runsaasti k?sill?, joten per?st? kuuluu!

Vuorokausi vaihtui jouluaatoksi, ja aamun loppurutistuksen j?lkeen yksi sun toinenkin hiljentynee nauttimaan joulun antimista. Doughboy on vasta yhdeks?n p?iv?n ik?inen, ja on ollut todella kannustavaa huomata, ett? sivuilla vierailee p?ivitt?in melko tarkkaan kaksi sataa lukijaa. Kiitokset siit? teille!

Seuraavat kolme p?iv?? omistan rosollille, kinkulle ja sinapille ja yrit?n viett?? enemm?n aikaa perheen kuin blogin parissa ;)

Hyv?? joulua!

Antti