Joulu alkaa olla onnellisesti takana, ja huomisen tapaninpäivän aterian jälkeen jouluruokien sulattelu voi alkaa. Lupasin aaton alla omistaa nämä päivät rosollille, kinkulle ja sinapille, ja lupaus on pidetty.
Herkuilla on tapana aloittaa parempiin suihin katoaminen jo hyvissä ajoin ennen juhlapöytään päätymistään. Tänä vuonna yksi rosvo jäi verekseltään kiinni kalkkunan kimpusta. Veli istui keittiön tason ääressä veitsi jo kalkkunan kyljessä, ja kinkku oli vieressä omalla vadillaan. Omasta mielestäni sekä kinkku että kalkkuna ovat ehdottomasti parhaimman makuisia, kun niitä käydään vielä lämpöisinä salaa kaivelemassa. Tämä kiistämätön fakta tuntuu unohtuneen useimpien reseptien tarjoilusuosituksista... Oma taiteenlajinsa onkin sitten hoitaa napostelu niin, ettei äiti huomaa jälkiä.
Joulu sujui muutenkin perinteisin menoin, ja pöydästä löytyi minulle olennaisin eli iso kulho kermavaahtoon sekoitettua rosollia. Tämä helakan vaaleanpunainen sillisalaatti on tarjottu kaikkien 29 nauttimani jouluaterian ajan samasta vihreästä lasikulhosta, eikä joulu ilman sitä voisi olla täydellinen. Minulle rosolli on enemmän instituutio kuin resepti: ämpärillinen keitettyjä punajuuria, sipuleita, omenoita, keitettyjä porkkanoita, suolakurkkua ja sillifileitä pilkotaan pieneksi, sekoitetaan ja jäähdytetään. Kulholliseen rosollia sekoitetaan löysäksi vispattua kermaa juuri ennen tarjoilua, ja punajuuri värjää kerman hetkessä. Monessa perheessä kerma kuulemma tarjotaan erikseen kastikkeena, mutta meillä se on aina sekoitettu joukkoon.
Lahjat olivat taas mieluisia. Kohokohtia olivat pikkuveljeltä saatu Lonely Planetin Australia ja siskolta söpö-Rachaelin kaupunkiopas-keittokirja $40 A Day: Best Eats in Town sekä Phillystä hankittu pussillinen melkein-amish-rubbadubia eli lihan pintaan hierottavaa mausteseosta. Rachael Ray on Food Networkin supersuosittu TV-kokki, joka syö ohjelmassaan päivän jossain kaupungissa neljälläkymmenellä dollarilla, ja kirja on tehty ohjelman pohjalta.
Myös jouluksi leipomani kakut tekivät hyvin kauppansa ja maistuivat leipurillekin. Kuvassa ovat vielä koskemattomina kermavaahdolla pursotettu kirsikkakakku, valkosuklaisilla lumihiutaleilla koristeltu porkkanakakku ja etualalla Nigellan klementiinikakku leivinpaperissaan. Klementiinikakusta kirjoitin jo ennen joulua. Kirsikkakakusta piti tulla karpalokakku, mutta karpalot ehtivät homehtua. Sekä porkkana- että kirsikkakakku on jo valmiiksi kuvattu, ja blogipostaukset odottavat vain otollista kirjoitushetkeä. Pian sopivaa aikaa on runsaasti käsillä, joten perästä kuuluu!
