Viikko ei riit? mihink??n kun katettavana on valtava niemimaa jossa on kehittynyt korkeakulttuuri toisensa j?lkeen. Rannat, vuoristokyl?t ja sademets?t j?iv?t v?liin, keskityimme p??kaupungin ja Pueblan urbaaniin vilin??n.

Maan ruokakulttuuri on omaper?inen ja ikivanha. Meksikon lipussakin kotka hengailee kaktuksen p??ll? ahmimassa k??rmett?. Me s?imme jalkak?yt?vill?, neonputkikojuissa, pikaruokaloissa, leipomoissa, turistirysiss? ja juppiravintoloissa. Nauttimamme ruoka oli useimmiten herkullista, mutta se muistutti tuskin ollenkaan muualla maailmassa meksikolaisissa ravintoloissa tarjoiltua “meksikolaista ruokaa”. (Teksas-reissujen saldona olen alkanut uskoa ett? meksikolaisesta ruoasta poistetaan USDA:n m??r?yksest? maku v?litt?m?sti rajalla, tuloksena Tex-Mex.)

Ciudad de M?xicosta sormiin tarttui yli kaiken muun makea tuoreen maissitortillan ja limetin yhdistelm?tuoksu. Hypnoottista ajanvietett? oli notkua verkkaisasti etenev?ll? lounaalla jalkak?yt?v?n kansanravintolassa ja katsella kuinka poliisi laskostelee luotiliivins? ja kiv??rins? nurkkaan pois tielt? ja kuinka teinitytt? taputtelee maissitaikinan palloiksi, litist?? pallot muovipussien v?liss? tortillapr?ssiss?, ja paistaa ne kuumalla metallilevyll? kypsiksi pehmeiksi tortilloiksi, jotka pian p??tyv?t lautasliinan sis?ss? p?yt??mme.

Hyvin meksikolainen tapa k?sitell? mit? hyv?ns? eteenkannettua ruokaa vaikutti olevan energinen suolaus ja limettimehun lis?ys. Jokapaikan lis?kkeit? olivat my?s maustekastikkeet salsa verde ja roja, Pueblassa usein suklaisena.

Matkamme oli hyvin lyhyt ja monta keskeist? herkkua j?i kokonaan kokeilematta. Mieleenpainuvimpia lasiini ja lautaselleni kerinneit? Meksikon makuja:

• Flor de Jamaica – punaiset kuivatut kiinanruusun kukat joista tehd??n mehukattimaista jokapaikan virvoitusjuomaa; t?rm?sin kukkaan my?s tacon t?ytteen?.

• Nopales eli kypsennetyt suikaloidut vihre?t kaktusnuput.

• Hein?sirkat – pikkupurtavana tai tortillant?ytteen?: lisukkeittensa ansioista maistuivat hyv?lt?, mutta niiden omaa (olematonta?) makua oli vaikea tunnistaa valkosipulin ja chilin l?pi. Ehk? mukana oli ilke?mpi?kin mausteita: USA:n puolella on rajoitettu oaxacalaisten kuivattujen hein?sirkkojen myynti? viranomaisten mittaamien korkeiden lyijy- ja elohopeapitoisuuksien vuoksi.

• Pozole: l?mmitt?v? ja ruokaisa salsa- tai lihaliemipohjainen keitto, jossa oli valtavia turvonneita maissinjyvi? (v?h?n kuin m?rk?? pop cornia) lihariekaleiden, sipulin, retiisin, oreganon, chilien ja salaattisuikaleiden alla.

• Nyyteiss? hajoavan kyps?ksi haudutettu vuohenliha.

• Tamarindimehu – hapanimel? maku oudon l?hell? Coca-Colaa.

• Sattumat: unohda pelk?t paistit ja fileet, Meksikossa ruhot k?ytettiin tarkkaan. Alkuliemest?ni esimerkiksi pulpahti lusikkaani herkkupalana kokonainen kanan maksa suonineen kaikkineen.

• Huitlacoche – maissint?hk?n pinnalla kasvava home; n?ytti ja maistui homejuuston homeelta, herkullista esimerkiksi lihan t?ytteen?.

• Rosca de reyes – vaikutti silt? ett? jokaikinen perhe raahasi loppiaiseksi kotiin Meksikon v?risin sokeroiduin hedelmin koristellun voipullakranssin: kranssi vaati kulkeakseen iso pizzalaatikon tapaisen virityksen jonka l?pimitta vaihteli yleens? puolesta metrist? metriin.

• Suunnaton viehtymys diminutiiveihin paitsi kieless? my?s yll?tt?en kaupan kaljahyllyss?. Monista meksikolaisista bulkkioluista oli saatavissa s?p? k??pi?versio. “Coronita” taisi olla yleisin, mutta nautin my?s tummaa pikku-Indiota loppiaiskranssin seurana.

Alkuper?isen matkasuunnitelmani mukaan minun piti ehti? Uuteen Seelantiin reilussa vuorokaudessa, mutta loppujen lopuksi matkaan Helsingist? Aucklandiin suttaantui 53 tuntia. Homma l?hti luisumaan k?sist? jo Frankfurtissa, kun nolla-asteinen keli pakotti suihkuttamaan koneet j??nestoaineella.

My?h?stymisest? kertovan kuulutuksen puoli tuntia ven?hti kolmeksi. T?m? tietysti harmitti, sill? l?pp?rin lataaminen terminaalissa oli j??nyt puolitiehen, ja odottelu olisi ollut paljon mukavampaa loungessa kuin ahtaalla turistipaikalla. P??sin ennen lentoa viel? vanhasta muistista Lufthansan Senator-loungeen, jossa oli selv?sti panostettu ruokatarjouluun: aikaisemmin ilmaisten juomien lis?ksi oli tarjolla ollut vain makkaroita ja keksej?, nyt tarjontaa oli lis?tty jauhelihapihvin n?k?isill? “poultry meat ballseilla”, saksalaisella sipulipiirakalla, tuorejuustot?ytteisill? chileill? ja joillain muilla pikkupurtavilla, joita en kiireiss?ni ehtinyt maistella. Lennon my?h?stymisest? viel? autuaan tiet?m?tt?m?n? Nappasin reppuun pullon San Pellegrinoa, pitk?ll? lennolla kun on kiva olla vesiomavarainen.

Singapore airlinesin ruoka oli aika samaa tasoa kuin muilla isoilla lentoyhti?ill?, mutta pieniin yksityiskohtiin oli panostettu: juomavalikoimassa oli luonnollisesti Singapore sling -drinkki, ja j?lkiruuaksi olisi saanut Magnum-j??tel?n. Viiv?styminen Frankfurtissa johti tietysti siihen, ett? jatkolentoni Singaporesta oli ehtinyt jo l?hte? sinne laskeuduttuamme. Singapore Airlinesin loistavan palvelun j?lkeen my?h?stymisest? ei j??nyt edes paha mieli: hotelli, taksit ja ateriat maksettiin t?ysin oma-aloitteisesti, ja virkailija viel? muistutti keskustaan l?htiess?ni ett? “?l? vain maksaa penni?k??n itse, kaikki on hoidettu puolestasi”. N?in todellakin oli, ja sain viett?? mukavan shoppailup?iv?n Singaporessa. Edellisen k?ynnin muistot j?rkytt?v?st? ihmispaljoudesta korjaantuivat; nyt paikoin oli suorastaan autiota.

Singaporelaiset ovat ylpeit? merenherkuistaan, ja erityisesti chili crab -ruokalajista. T?st? mausteisesta rapuannoksesta on pari variaatiota, suosituimman ollessa chili-kananmunakastikkeessa kypsennetty? srilankalaista taskurapua, ja kuivempi mustapippuriversio. Kokeilin itse chilirapuja, mutta en ollut t?ysin myyty. Runsaan kastikkeen takia sy?minen oli todella sottaista. Koska rapu oli pilkottu kuorineen kastikkeeseen, se oli k?yt?nn?ss? sy?t?v? sormin, ja j?lki oli sen mukaista. Hong Kongissa maistamani variaatio, jossa ravut on kypsennetty suuresta m??r?st? pieni? chilej? tehdyss? h?yst?ss?, on mielest?ni herkullisempaa ja samalla huomattavasti nautittavampaa helpomman koostumuksensa ansiosta. Hong Kongissa t?t? ruokalajia kutsuttiin spicy crabiksi.

Maistoin Singaporessa ensimm?ist? kertaa sokeriruokomehua. T?rm?sin siihen sattumalta, kun aamulla ostoskeskuksen avautumista odotellessani kiertelin katselemassa aamiaispaikkoja, ja yksi niist? myi erilaisia tuorepuristettuja mehuja. Heid?n tiskill??n oli kyltti “Sugar Cane Juice $1.90. With Lemon $2.20”. Hetken emmitty?ni tilasin lasillisen sitruunalla, ja yll?tyksekseni juoma todellakin puristettiin sokeriruo’osta. Kahdesta noin k?sivarren mittaisesta kuoritusta ruo’onp?tk?st? tuli iso mukillinen todella herkullista mehua. J?in heti koukkuun, ja tilasin lis?? kun l?ysin samanlaisen myym?l?n er??lt? metroasemalta. Mehu oli luonnollisesti makeaa, mutta toisin kuin voisi kuvitella, ei lainkaan imel??. Hyv??, melko miedon makuista, ja mainion virkist?v?? sitruunan ter?st?m?n?.

Samalta metroasemalta l?ysin japanilaisia mustekalapalloja myyv?n pikaruokalan. S?p? mustekalalogo ja hauska ketjun nimi “Japanese Octopus Balls” saivat impulssiostamaan, ja pian olinkin tyytyv?isen? metrovaunussa palloineni ja mehuineni. N?it? palleroita myytiin mustekalalla, katkaravulla ja pekonilla t?ytettyin?. Ne olivat kuin pieni? palloksi paistettuja suomalaisia lettuja tai kreppej?, ja tarjoiltiin kalahiutaleiden kanssa. Maku oli ihan kiva, mutta ei mitenk??n mieleenpainuva. Sy?n jatkossa mustekalani yh? mieluiten marinoituna, keitettyn? tai sellaisenaan raakana.

Anna hoikistava uuden vuoden lahja itsellesi! Kaiken t?m?n ruoassa rypemisen j?lkeen YK:n World Food Program auttaa k?tev?sti siirt?m??n turhat kalorit parempiin suihin: lahjoita pois vaikkapa tammikuun j?lkiruokasi! Minuutin mainosspotti selitt?? tarkemmin mist? on kyse: lahjoituksen voit tehd? t??ll?. Jos toimit mieluummin suomalaisen j?rjest?n kautta, voit antaa my?h?styneen joululahjan, vaikkapa vuohen tai oman porsaan, naurettavan halvalla henkil?lle joka siit? varmasti ilahtuu.

En ole ikin? tajunnut suomalaisten innostusta valmismarinoituun lihaan. Teollinen neonoranssi m?nj? h?m?? kuluttajan uskomaan ett? parhaat p?iv?ns? ohittaneesta raadonpalasta kannattaa viel? maksaa t?ysi hinta. En juuri koskaan osta mit??n valmiiksi marinoitua – ellei mukaan lasketa satunnaisia syd?nkes?n kanaa brutale -grillaushetki? (pallogrilli esiin auton takakontista ja ateria pystyyn minimaalisin v?linein tienposkeen). Tekem?tt? aiheesta fMRI-tutkimusta pystyn nimitt?in sanomaan ett? marinadien sekoittelu vetoaa samoihin primitiivisiin mielihyv?keskuksiin kuin mutavellin sotkeminen pienen?.

Ty?toverini h?ipyi talvisen apeasta New Yorkista Jamaikalle sukuloimaan. Kun ty?nteon sosiaalinen kontrolli on poissa, l?ytyy kummasti aikaa ruoanlaittoon ja bloggaukseen. Kaivelin siis kaapeistani esiin kaikki piparimausteet ja kaikenlaista muutakin: sorruin nettireseptiin ja ryhdyin l?tr??m??n kaikkien marinadien kuningatarta, jamaikalaista jerk saucea. (Py?rittelin pari p?iv?? sitten k?siss?ni parin taalan hintaista jerk-marinadipulloa l?himarketissamme. Kiusaus oli voimakas mutta voitettavissa: p??tin sittenkin nauttia halvasta aromaterapiasta ja rentouttavasta l?tr??misest? tekem?ll? marinadin itse.)

Jamaican Jerk Chicken

1 rkl maustepippuria
1 rkl timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl cayenne-pippuria
1 1/2 tl mustapippuria
1 1/2 tl salviaa
3/4 tl muskottia
3/4 tl kanelia
6-8 valkosipulin kyntt? viipaleina
1/2 dl oliivi- tai rypsi?ljy?
1/2 dl soijakastiketta
1 dl viinietikkaa + 3/4 dl vett?
1 dl appelsiinimehua
1 limetin mehu
3 kev?tsipulia tai 1 purjo ohuina viipaleina
1 tuore tulinen chilipippuri tai pari peperoncinoa tai 1-2 kuivattua thaichili?
iso sipuli silppuna
suunnilleen yhden linnun verran marinoimatonta broileria
(itse k?ytin 8 reisipalaa, mutta 4 nahatonta rintaleikett? olisi k?ynyt yht? hyvin)

Sekoita kaikki marinadin ainekset eli reseptilista sipulisilppuun asti isossa (3 l tai suurempi) kulhossa. Nauti huumaavista mausteh?yryist?, koeta olla aivastamatta, ja tarkista ett? viinietikkaa on riitt?v?sti ennen kun aloitat – muuten homma keskeytyy harmillisesti kauppareissuun. Itse olin vahingossa ostanut koreamarketista vihre?ksi jalapeñoksi luulemani tuoreen chilipalon, joka auki leikatessa osoittautui miedon paprikan vahvuiseksi. Improvisoin heitt?m?ll? sekaan kaapista pari kuivattua chili?. Plumpsauttele nahattomat kananpalat upoksiin marinadiin. Anna maustua useamman tunnin ajan tai y?n yli.

Jos Taikinapoika olisi t??ll?, olisin pyyt?nyt h?nt? kippaamaan kanapalat marinadista grilliin. Tyylipuhdas jerk chicken on nimitt?in nuotioruokaa; optimaalisen maustumisen takaamiseksi kana k?sitt??kseni sohitaan marinadivaiheessa ter?vill? kepeill? t?yteen reiki? jotta herkullinen maku tunkeutuisi mahdollisimman syv?lle. Koska jopa naapurin latinot luopuvat grillikesteist? jalkak?yt?v?ll? t?h?n vuodenaikaan, tyydyin mietol?mp?iseen kaasu-uuniin (150 astetta) ja pitk??n haudutusaikaan folion alla (90 minuuttia). Kiehauta kunnolla j??nn?smarinadi kastikkeeksi. T?m?n ruoan kanssa kannattaa tarjota hyv?? riisi? ja kuutioita tuoreesta mangosta (jonka p??lle ripottaisin ihan v?h?n suolaa ja mahdollisesti Tabasco-tyyppist? hot saucea).

Aikaa t?m?n ruoan parissa vier?hti ihan kunnolla, vaikkakin suurin osa siit? oli passiivista odottelua, kun ruoka maustui liemess??n tai muhi uunissa. Tulos oli maukas ja pikantti kanaruoka, johon olisin ollut supertyytyv?inen jos en tiet?isi millainen yliaistillinen parin taalan nautinto irtoaisi 145. kadun ja Amsterdam Avenuen tienoilla olevasta jerk hutista tai alakertamme ravintolasta, jonka monet kokit ovat karibialaisia. T?m?n keitoksen maku ei ollut yht? monivivahteinen. Kaipasin my?s rapean nahan ja pehme?n sisuksen kontrastia. T?llaista t?m? kapitalismin arki on: ruoanlaitto kannattaisi ulkoistaa. Tai sitten seuraavan kerran kokeilen kaupan marinadia…

Karibian keitti? on mielest?ni perseest?. Harvoja tuntemiani poikkeuksia t?st? s??nn?st? on jamaikalainen ruoka, joka on kautta linjan herkullista (t?st? ehk? my?hemmin lis??).S??li, sill? asumme Pohjois-Manhattanilla alueella joka vilisee espanjaa puhuvia karibialaisia, l?hinn? dominikaaneja ja puertoricolaisia, ja tietenkin heid?n ruokiaan. Suuri osa nauttimastani dominikaaniruoasta on ollut monotonisia variaatioita teemasta pavut, riisi, perunamainen maniokki, uppopaistetut keittobanaanit ja kuumaan ?ljyyn kuolleet el?imet. Koska n?iden p?yd?n antimien pohjimmainen tarkoitus on el?tt?? k?yh? sitke?? maatilkkua kuokkiva alkutuottaja, tietokoneen ??ress? noruva valkokaulusty?l?inen voi t?llaista ruokaa sy?d? enint??n kerran vuodessa, ellei halua omistautua muotoilemaan takapuoltaan jenniferlopezmaisella kuntoilur??kill?.

Pari vuotta sitten talvilomalla Puerto Ricossa yritimme ankarasti ihastua paikallisiin ruokiin, mutta ainoa positiivinen paikallinen ruokael?mys olivat Taikinapojan j?ljitt?m?t vastagrillattua maitoporsasta tarjoilevat lechonera-kojut. Loppuajan meit? ravitsivat sieluttomat jenkkiketjuravintolat – tosin muistelen edelleen kaiholla argentiinalaisen ravintolan chimichurria Poncessa.

Mutta lukiessani Polkkapossun ylistyst? kookokselle palautui mieleeni madeleineleivoksen lailla viel? yksi hyv? ruoka- tai pikemminkin juomamuisto Puerto Ricosta: k?yntimme Bacardin rommitehtaalla San Juanin esikaupunkialueella.

Bacardia markkinoidaan isolla rahalla sinitukkaisille risteilyturisteille perinteikk??ll? konseptilla drink this and you’ll f*** more. Multimediaintensiivist? minijunatehdaskiertok?ynti? odotellessa meille kaadettiin anteliaita rommipohjaisia drinksuja, joista yksi on j??nyt pysyv??n repertuaariimme. Se koostuu parista j??kuutiosta ja tilkasta Bacardi Cocoa”?. Sitten lasi t?ytet??n mahdollisimman runsashedelm?lihaisella guavamehulla”?”?. T?t? herkkua l?ytyy meid?n nurkiltamme liki joka bodegasta painavissa Goyan peltit?lkeiss?, ja Suomestakin muistaakseni ainakin Stockmannilta. Jos ei, guavan voi korvata ananasmehulla: Kolumbus t?rm?si ananakseen alun perin jollakin Puerto Ricon l?hisaarista.

Toinen Puerto Ricon kookospitoinen lahja maailmalle on piña colada, j?lkiruokamainen drinkki jolla kevyesti korvaa aterian. Parikymment? skandinaaviseen makuun sovitettua perumutaatiota t?st? teemasta (ja k?ytt?aiheita lopulle Malibulle) l?ytyy innokkailta tanskalaisilta baarimikoilta.

Molempien drinkkien seuraksi suositan jotain mahdollisimman todellisuuspakoista vuosikerta-TV-viihdett?, mielell??n 70- tai 80-luvulta (koska Flashdance on jo katsottu, maltan tuskin odottaa siihen asti ett? postipoika tuo Dallas-saippiksen DVD-version. Tom Cruisen Cocktail toimii my?s).
________
“?Internetist? k?sin ei n?e myyk? Alko t?llaista v?kev??: jos ei, tujaus ah-niin-kitschi? Malibua varmaan ajaa saman asian.
“?”?Monesta muusta trooppisesta hedelm?st? poiketen tied?n ihan oikeasti millaisessa puussa guavat kasvavat. Er??n? uneliaana iltap?iv?n? Brasiliassa katselin raukeana kuinka trooppinen lintu nokki guavaa. Seuraavassa silm?nr?p?yksess? se ruikkasi hiukseni t?yteen hyvin guavaista linnunkakkaa. Kunnollista nen?liinaa ei ollut mukana, joten yst?v?lliset brasilialaiset saivat ihailla pitk?n ja hikisen bussimatkan ajan miten kauniin vastav?rikontrastin violetti linnunkakka muodosti vaaleisiin hiuksiin.