Maa-artisokkakeitto aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pekonilla

Etsin muutama kuukausi sitten jotain helppoa ja kevyttä illalliseksi ja ostin lopulta purkillisen erään laatumerkin valmista maa-artisokkakeittoa. Ennen kuin lämmitin keiton, googlasin valmistajan, ja sen reseptisivulla ehdotettiin keiton päälle pekonia ja tomaattia. Keitto oli samettisen sileää ja maultaan hienoa, ja S ja minä olimme kumpikin positiivisesti yllättyneitä. Silti valmiskeiton syöminen kolkutti kyllä tällaisen ruokaharrastajan omaatuntoa.

Ensimmäisen kerran maistoimme maa-artisokkaa siis keskikesällä, ja oletin, että tuoreita mukuloita saisi mistä tahansa kaupasta ilman muuta. Lähimarketista löytyikin heti muutama muovipussillinen puoliksi mädäntyneitä mukuloita, mutta sellaisiin en ollut valmis tyytymään. Vakiovihanneskauppiaani selitti pian, että maa-artisokka on syksyn kasvis ja tuoreita mukuloita alkaa tulla kauppoihin lokakuun lopulla. Sain samalla selville, ettei maa-artisokka ole artisokan sukua lainkaan. Se on itse asiassa auringonkukkalaji ja kotoisin Pohjois-Amerikasta. Englanniksi se on Jerusalem artichoke, ja Jerusalem on kuulemma vääntynyt englanninkielisten suussa italian auringonkukkaa tarkoittavasta sanasta girasole.

Pari viikkoa sitten löysin pienen pussillisen pikkuruisia tuoreita mukuloita ja tein ensimmäisen satsini keittoa. Kuoriminen oli tuskaa, sillä mukulat näyttävät melkein tuoreelta inkivääriltä. Kuoritut mukulat myös tummuvat ilmassa nopeasti, joten ne pitää laittaa veteen heti. Pienten, kyhmyisten ja epätasaisten mukuloiden kuorimiseen kului niin paljon aikaa, että päätin, etten enää ikinä tee tätä keittoa alusta asti itse. Keitosta tuli kuitenkin todella hyvää, joten kun näin vihanneskauppiaallani erän isoja mukuloita, päätin antaa maa-artisokalle uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa jätin kuoret paikalleen ja vain pesin mukulat huolellisesti ja harjasin pahimmat kohdat pois. Aikaa ja vaivaa säästyi paljon, ja ellei satu nauttimaan itsensä kiusaamisesta, suosittelen tekemään samoin.

Aurinkokuivattuja tomaatteja en ole ostanut sen jälkeen, kun tein noin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran uunikuivattuja tomaatteja. Ne ovat halvempia, niissä on vähemmän öljyä, ja ne maistuvat vähintään yhtä hyviltä kuin kaupan tomaatit, ellei jopa paljon paremmilta. Tomaatit vain halkaistaan, sivellään kevyesti oliiviöljyllä, ripotellaan päälle suolaa, korianteria ja balsamicoa ja paistetaan uunin alimmalla lämmöllä 4-9 tuntia luukku hieman raollaan, jotta höyry pääsee ulos. Tomaatit kutistuvat noin kolmasosaan, ja makea happamuus tiivistyy niin, että niitä on vaikea olla napostelematta suoraan pelliltä. Silloin vähän mietin, kehtaako sähköuunia pitää päällä yhdeksän tuntia putkeen, ja lohduttauduin sillä, että paukkupakkasten loppuminen oli keventänyt Fingridin kuormitusta.