Herkullinen kurpitsapiirakka hyvin prosessoiduista aineksista

Ostin purkin Libby'sin kurpitsasosetta suunnilleen vuosi sitten, mutta en ollut koskaan muistanut käyttää sitä. Vähän aikaa sitten oli isänpäivä, ja halusin viedä sunnuntaiaterialle jälkiruuaksi jotain helppoa mutta hyvää. Muistin kurpitsapurkin, ja sen takaetiketissä oli piirakan ohje. Kaikki ainekset sattuivat olemaan kotona, eikä minulla ollut puhtia etsiä netistä sitä maailman parasta kurpitsapiirakan ohjetta, jonka tekeminen kestää ikuisuuden ja vaatii kolme reissua erikoisliikkeisiin eksoottisten mausteiden perässä. Niinpä päätin kokeilla purkin omaa ohjetta. Etiketissä luki sanasta sanaan näin:

Tämä on perinteinen juhlapyhien kurpitsapiirakka. Klassinen ohje on ollut Libby'sin kurpitsapurkkien etiketissä vuodesta 1950. Piirakka on helppo valmistaa ja vielä helpompi nauttia. Sekoita, kaada, paista, ja kotitekoinen herkkuperinne on valmis.

Libby'sin kurpitsasosepurkin etiketti

Otsikon prosessoidut ainekset on tarkoitettu ihan kirjaimellisesti, sillä kurpitsa tulee purkista, maito tulee purkista ja piirakkapohjakin voi olla valmis. Itse tehtyä on oikeastaan vain munien vatkaaminen ja mausteiden mittaaminen. Täyte on pohjimmiltaan vanukasta, jossa munat hyytyvät uunissa ja sitovat soseen ja maidon yhteen, ja siksi kypsyyden voi tarkistaa veitsellä. Kun keskikohdan lähelle työnnetty veitsi tulee ulos puhtaana, täyte on hyytynyt eikä enää valu. Purkin kyljessä ei muuten lue, mistä kurpitsasta sose on tehty. Googlasin asian jälkeenpäin uteliaisuuttani, ja kävi ilmi, että Libby's käyttää omaa Dickinson-lajikettaan, joka on oikeastaan lähempänä myskikurpitsaa kuin halloween-kurpitsaa.

Lopputulos oli kuin olikin herkullinen. Kurpitsapiirakkaa maistamattomalle sanoisin, että maku on hyvin lähellä piparkakkua. Ei ihme, sillä kaneli, inkivääri ja neilikka ovat samoja mausteita, joita piparkakkutaikinaankin pannaan. Koostumus taas on pehmeä ja mehevä, ihan kuin maitolasiin upotetuilla ja sieltä lusikalla mössönä syödyillä piparkakuilla. Lapsena söin pipareita usein juuri niin, ja se on yhä yksi lempimuistoistani. Ohuet piparit pehmenivät maidossa muutamassa sekunnissa, ja viimeiset murut jäivät aina lasin pohjalle.

Huomenna on Yhdysvalloissa kiitospäivä, ja kurpitsapiirakka kuuluu sinne siinä missä joulutorttu meidän jouluumme. Bostonissa asuessani sitä ilmestyi joka marraskuu samoihin jälkiruokapöytiin, joissa toinen amerikkalainen suosikkini porkkanakakku oli tarjolla ympäri vuoden, jopa kiinalaisissa ja japanilaisissa buffeteissa. Tässä siis Libby'sin kuuluisa kurpitsapiirakka suoraan purkin etiketistä.