Pasha ja kulitsa - idän pääsiäisherkut

Pasha on perinteinen suomalainen pääsiäisherkku, varsinkin Itä-Suomessa. Venäjän ortodoksinen kirkko toi sen tänne jo satoja vuosia sitten, ja sillä juhlitaan paaston päättymistä. Nimestä näkee muitakin kirjoitusasuja: paskha, pascha tai jotain sinne päin. Venäjäksi пасха tarkoittaa pääsiäistä, ja sana tulee alun perin heprean sanasta pesah. Pienet erot nimessä johtuvat siitä, että kyrillisiä kirjaimia voi siirtää latinalaisiksi monella tavalla.

Pasha on tuhtia tavaraa, sillä sen pääaineet ovat rahka, kerma, voi, munat ja sokeri. Ennen vanhaan, kun suurin osa kansasta eli maataloudesta, lehmät lypsivät paastonkin aikana, joten paaston päättyessä kermaa oli kertynyt reilusti ylimääräistä, ja siitä tehtiin pashaa. Kevyestä ruuasta ei siis ole kyse, mutta kerran vuodessa sen kyllä kestää, ja paastoa on harva meistä enää pitänytkään.

Perinteisesti pasha tehdään puisessa, pyramidin muotoisessa muotissa. Pääsiäinen on ortodoksisen kirkon suurin juhla, joten muotteihin on usein kaiverrettu uskonnollisia symboleita, kuten kirjaimet XB. Ne ovat lyhenne sanoista Hristos voskrese (Христос воскресе) eli Kristus nousi kuolleista. Pyramidin muoto muistuttaa juutalaisten orjuudesta Egyptissä.

Minulla ei puista muottia ole, eikä sitä tarvitakaan. Tavallinen kahvinsuodatin ajaa saman asian, kun sen vuoraa kahdella suodatinpussilla. Rahka valutetaan siinä ensin yön yli, ja sitten valmis massa painellaan suodattimeen ja jätetään jääkaappiin vuorokaudeksi. Keskikohdan jätän hieman koholle, sillä pasha painuu valuessaan. Kahvinsuodattimessa pashasta tulee tylppä keko, kuten kuvasta näkyy, ja kylkiin on painettu sukaattikuutioita. Kuvan pasha pääsi pääsiäispöytään narsissien viereen, ja kaksi huopapupua vahtii sitä takaa.

Kulitsa on sekin venäläinen pääsiäisherkku, ja sitä syödään usein pashan kanssa. Se on makea, voinen ja uskomattoman hyvä leipä, joka viipaloidaan ja jonka päälle sivellään paksulti pashaa. Venäjällä kulitsa leivotaan kuulemma korkeaksi lieriöksi, vaikkapa vanhassa kahvipurkissa, mutta tästä ohjeesta tulee pellille yksi tai kaksi pyöreää leipää, jotka koristellaan taikinasuikaleilla, sukaatilla ja rusinoilla. Taikinan keltainen sävy ja tuoksu tulevat sahramista ja kardemummasta. Sahramia menee vain kahdeksasosa grammaa, joten puolitoista vuotta sitten San Franciscosta tilaamani unssi riittää vielä pitkään. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, kulitsa on kerta kaikkiaan herkullista!

Päivitys: Tässä vielä Annan versio samasta ohjeesta. Kulitsa on kuvassa taustalla, mutta oikeastaan pääosassa on juuri se. Täydellinen pääsiäisaamiainen, jos haluaa tukkia suonensa!