Vihreän papaijan tuoksu

lumimyrskyn keskellä indokiinalainen ateria

Vihreitä papaijoita rypäsmäisesti papaijapuun rungossa suurten liuskaisten lehtien alla.
vihreitä papaijoita
Elokuvakuva: nuori tyttö katsoo kameraan papaijapuun lehtien keskeltä.
Vihreän papaijan tuoksu, still-kuva elokuvasta

Aivan kärkeen viime vuonna syömistäni aterioista kirii illallinen ravintola Phnom Penhissä Vancouverissa. Se on ulkoisesti vaatimaton ja hinnoiltaan edullinen kamputsealainen perhepaikka piskuisen Chinatownin ja narkkariraunioiden päätesijoituspaikan Downtown Eastsiden puristuksessa. Vihreästä papaijasta tehty salaatti ja rapupata tyrehdyttivät keskustelun, ja jäimme aprikoimaan, milloin viimeksi olimme pistäneet suuhumme mitään yhtä maukasta. Kaupunki oli muutenkin mieletön kulinaarinen elämys. Tinkimätön satsaus maukkaisiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin, iso aasialaisyhteisö ruokineen sekä Tyynen valtameren ja lumihuippuisten vuorten tavaton kauneus houkuttelisivat itse asiassa takaisin pitemmälle visiitille. Ensiapuna matkakuumeeseen kävimme jo katsomassa pöhkön Vancouverissa kuvatun Bollywood-leffan, Neal 'n' Nikkin.

New Yorkiin on tupsahtanut kuluneen vuorokauden aikana 24 tuumaa eli noin 60 senttiä lunta - ennätys 150 vuoteen. Kotikadulla autojen konepellit ovat kinoksen alla, lentokentät ovat kiinni ja kaupunki on aavemaisen hiljainen, mutta sisällä vallitsee lämmin tropiikin tunnelma, sillä hommasin eilen räntäsateisesta Chinatownista ruokaa viikon tarpeiksi. Keräily-metsästyksen pääkohde oli vihreä papaija, joka löytyikin pienen etsimisen jälkeen Kowloon Bay -marketin hedelmäkojusta Boweryltä (jonka lähes uhanalaiset spurgut toivat mieleen häivähdyksen Vancouveria). Suunnittelin papaijan ympärille indokiinahenkisen aterian, joka sai viime viikolla samoilta kulmilta hankkimani bambuisen höyrytyskoritornin taas keikkumaan hellallani.

Kun reissasimme viitisen vuotta sitten Brasiliassa, halkaistu kypsänoranssi papaija tuntui olevan koko maan ehdoton aamupalasuosikki. Itse en ole hedelmästä enkä varsinkaan sen väljähtäneeltä aftershavelta maistuvasta mehusta oikein ikinä innostunut. Vihreä papaija on kuitenkin ihan eri juttu. Raa'an hedelmän geneerinen maku ja rakenne ovat hätkähdyttävän lähellä raakaa lanttua, naurista tai turnipsia. (Jos joku innostuu fuusiokeittelemään oheisen ruoan lantusta tai nauriista - Pille, I'm thinking of you - lupaan vastineeksi kokeilla ensi jouluna lanttulaatikon sijaan mangopapaijalaatikkoa.)

Aterian inspiraationa on tietenkin elokuvaklassikko Vihreän papaijan tuoksu, jota katselemalla oppii tästä vihanneksesta kaiken oleellisen. Tran Anh Hungin esikoiselokuva kertoo palvelustytöstä 1950-luvun Saigonissa, ja kuulemma koko Saigon on lavastettu studioon Pariisissa.

Salaatin ohjeen muokkasin tästä alkuperäisestä, ja kalan tein englanninkielisen ohjeen mukaan. Papaijasta raavin pois hassut värittömät siemenaihiot ja raastoin hedelmälihan, jonka päälle kaadoin makean kalakastikkeen. Tahmeaa riisiä (sticky rice, glutinous rice, sweet rice) pitää liottaa vähintään neljä tuntia, joten ateria vaatii hiukan ennakointia. Riisi kypsyy alakorissa, ja kala pääsee sen päälle omaan koriinsa vasta viimeisiksi minuuteiksi.

Halkaistu vihreä papaija, jonka valkoisessa sisuksessa on vaaleita siemenaihioita; taustalla keltainen kuppi.
vihreä papaija halki, kuva Richard Jung

Reseptikortti

Salaatti vihreästä papaijasta

  • Vetäytyminen hetki kylmässä

Tarvitset

puolikasvihreä papaija (tai 1 lanttu tai nauris)
kourallinentuoretta minttua

Salaatin makea kalakastike

1/4 dlkuumaa vettä
1/4 dlsokeria
1limetin mehu
1/3 dlnam pla -kalakastiketta
3pientä thaichiliä ohuina renkaina (poista siemenet)

Tee näin

  1. Kuori ja halkaise papaija. Raavi hassut värittömät siemenaihiot lusikalla roskiin.
  2. Raasta hedelmäliha karkeaksi raasteeksi tai pilko julienne-tikuiksi.
  3. Sekoita kastike ja kaada se raasteen päälle.
  4. Anna vetäytyä ja maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Reseptikortti

Höyrytetty thaikala ja tahmea riisi

  • Riisin liotus vähintään 4 h
  • Riisin höyrytys 20 min
  • Kalan höyrytys 5-10 min

Tarvitset

n. 1-2 dltahmeaa riisiä syöjää kohden (höyrytyskorissa voi valmistaa enintään 5 dl)
1nahallinen kalafile syöjää kohden (lohta, turskaa, kissakalaa, red snapperia...)

Jokaista kalafilettä kohden

1 rklsakea
1/2 tlsuolaa
2,5 cmtuoretta inkivääriä
1pieni thaichili
1kevätsipuli
seesamiöljyä

Tee näin

  1. Liota tahmeaa riisiä vähintään neljä tuntia vedessä.
  2. Valuta riisi siivilässä, verhoile alempi höyrytyskori leivinpaperilla ja levitä riisi sinne tasaiseksi matoksi. Sulje höyrytystornin kansi ja höyrytä 20 minuuttia.
  3. Sotke sake ja suola keskenään ja marinoi kalafile sillä.
  4. Kuullota kuorittua, pieneksi hakattua inkivääriä chilin ja kevätsipulin vaalean osan kanssa vajaa minuutti kuumassa seesamiöljyssä.
  5. Nosta kalafile leivinpaperin päälle omaan höyrytyskoriinsa riisikorin päälle. Ripottele chili-sipuli-inkivääriseos kalan päälle.
  6. Höyrytä kalan koosta riippuen 5-10 minuuttia. Riisi saa samalla jatkaa kypsymistään alakorissa. Ripottele kevätsipulin vihreä osa mukaan viimeiseksi höyrytysminuutiksi.
  7. Tarjoa koko komeus papaijasalaatin kanssa.

9 kommenttia

  1. Polkkapossu

    Hitsi kun ei oo höyrytyskoria 🙁

  2. Antti

    Höyryttäminen on DA kypsennysmuoto. Mulla on tuossa just lohimedaljonki thaimarinadissa ja kasa vauvabokchoytä odottamassa höyrysaunaan pääsemistä 🙂 Nams!

  3. Anna

    Luulis että tollainen korisysteemi löytyy ihan tavaratalosta, tyyliin Stockalta - tai sitten jostain pingpong-kaupasta. Sticky riceä oon ainakin ostanut 1990-luvulla Helsingissä ja kai sille jostain joku kypsytin pitäis löytyä. Kun tuun käymään Suomessa maaliskuussa mulle tulee serious issues tullin kanssa - tekee mieli raahata mukana niin paljon kaikkea kivaa.

    Mulla on Suomessa ollut iät ja ajat sellainen 1970-luvun kotitalousopejen suosittama perunahöyrytyslävikkö ("arvokkaat vitamiinit talteen etteivät mene keitinveden mukana hukkaan"), mut ei se oo yhtään kiva - varsinkin kun se yleensä räpsähtää kriittisellä hetkellä kokoon. Tuleen syttyvä bambukehikko synnyttää sitä paitsi paljon paremmat lieskaefektit - palohälytin oli eilisen irtiruuvattuna...

  4. Pille

    I'm far from being a "fusionist", but who knows, I might go and get some "lanttua tai naurista" and give your recipe a go:)

  5. Anna

    Pille, I was tickled to death by "Polish-Mexican" and bortsch noodles... Both sound like crazy, fun cultural collisions, like expat food bloggers, sort of 😉

    What I do not like is the nonsense fusion food that used to be so prevalent in restaurants some years ago, wholly based on unhappy marriages of ingredients that were never intended for each other. In Helsinki, this trend just won't go away. Every time I visit, food still arrives piled in a tower, inevitably garnished with pea shoots. Death to scallops with fresh strawberries and vanilla sauce!

  6. Chili&Vanília

    Oh, what a shame we don't understand eachothers languages!!I think you are writing about some cambodian food? I'm going there in April, I would love to read your post. But it's good that you have put the links to the English recipes:)
    Zsofi

  7. Antti

    Zsofi,

    Anna and I are trying to figure out the best way to phase Doughboy into a bi-lingual blog... Shouldn't take too long I hope.

    A few weeks ago in New Zealand I met some people who were raving about Cambodia as an unspoilt travel destination. Please do share your experiences in English also when you come back 🙂

  8. Anna

    Zsofi, I've never been to Cambodia, although I'm dying to go whenever I move to a time zone that is just a little bit closer. Last summer, we happened to find a Cambodian family restaurant in Vancouver, BC. The place didn't look like anything special, and it's located in the dodgier parts of the city, but there was a line of about six people, and a young Cambodian-Canadian customer told us that the place was well worth a wait, so we lingered on.

    Khmer food was new to us but stunning in its simplicity and packed with flavor - one of my best dining experiences last year. I loved the simplicity and harmony of the flavors. Their green papaya salad was delectable, accompanied by some sort of crab dish.

    I live in Manhattan, so I finally took the time to look for green papayas in Chinatown. I found one for less than $2 in a vegetable stall on Bowery. When grated or julienned, it tastes quite a lot like raw turnip - a taste that is a lot more familiar to Northern Europeans than papaya... This recipe was a nice try but I still quite haven't figured out how to recreate the salad I ate in Vancouver. Anyway, I'm sure you are going to encounter some truly wonderful food on your trip - happy tasting!

  9. Hallatar

    Oi miten herkullisia sivuja!
    Ja todella korkealaatuisia kuvia! =)

    *hymyilee suu korvissa*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *