Kolme tuntia koiran vuotta

uudenvuoden paraati Chinatownissa ja bok choy -nyytit

Pekingoopperahahmoksi pukeutunut esiintyjä sinivalkoisessa kirjaillussa asussa ja helmikoristeisessa päähineessä Chinatownin kadulla, selässä liput.
uudenvuoden paraati Manhattanilla 2006, kuva Flickr-käyttäjä monkeytrousers

New Yorkin etnisistä kaupunginosista Chinatown on se ilmeisin. Jalkakäytävät ovat yleensä tukossa Vuitton-klooneja tinkivistä vyölaukkuturisteista. Meno on tönivää ja hymytöntä, sillä asukkaat vetävät ja työntävät perässään mitä oudointa roinaa, ja jätteistä lismainen katukäytävä on sekä myyntipöytä että näyteikkuna. Tavallisesti asiani Chinatowniin on ollut taistella itseni halpaan Fung Wah -bussiin Bostoniin. Kokemukset ovat olleet sen verran rasittavia, että minulle on kehittynyt fobia koko paikkaa kohtaan, ja olen hakenut kiinaelämykseni ihan muualta, Brooklynin Sunset Parkista ja Queensin Flushingista tai sitten Torontosta ja San Franciscosta.

Tänään voitin vanhan vastenmielisyyteni kiinalaisen uudenvuoden varjolla ja hankkiuduin D-junalla Grand Streetille. Ihmettelin metroaseman väentungosta, mutta syy selvisi, kun pulpahdin keskelle paraatia, jossa kulki pekingoopperan hahmoja ja veitsitanssia esittäviä pikkulapsia. Paraati juhlisti siirtymistä koiran vuoteen, joka on erityisen onnekas avioliiton solmimiselle, koska siinä on tavallisesta poiketen kaksi kevättä. Paraatin sankarit olivat siksi tänään enimmäkseen kaikenlaisiin kiina-asuihin puettuja tiibetinspanieleja. En meinannut uskoa silmiäni, kun yleensä tuupiskelevat ja yrmeät kiinalaiset katukauppiaat hymyilivät kasvot loistaen ohi tanssiville, savua puhkuville lohikäärmeille, papatteja poksautteleville pikkulapsille ja konfettia kylväville pommeille. Tungos oli niin kova, että olin vartin verran kirjaimellisesti väkijoukon syleilyssä Canal ja Mott Streetin kulmassa. Katuvilinän kirjo ylsi buddhalaismunkeista, tuhatvuotiaista kiinalaismummoista ja lempeäsilmäisistä karibialaismiehistä Park Avenuen daameihin ja Boweryn pummeihin.

Yksi pak choi valkoisella taustalla.
bok choy, lainattu kuva

Tungoksesta huolimatta jalkakäytävillä myytiin kaikkea mahdollista. Elävä kala pomppasi puulaarista jalkoihini, ja toisessa kaupassa sangollinen kilpikonnia ryömi ympäriinsä valmiina päätymään liemeen. Punaisia taatelimarjoja, kuivattuja sieniä ja kukkivaa bok choyta oli joka paikassa, mutta useimpia kuivattuja kasviksia en millään tunnistanut. Dynasty-supermarketin lihatiskillä myytiin siisteillä styroksialustoilla lehmän penistä, ankan varpaita ja porsaan kärsiä.

En ollut aikonut ostaa mitään, mutta kahmaisin mukaani taiwanilaisia vihreän teen riisikakkuja, sokeroitua inkivääriä, macaolaisia kirjoitusmerkein koristeltuja manteli-papujauhokeksejä, jotka maistuvat aivan portugalilaisilta leivoksilta, ja välitöntä riippuvuutta aiheuttavia makeansuolaisia lakritsiluumuja. Teepuolelta ostin oolongia ja valkoista teetä. Vauvakokoisia bok choy -kaaleja en voinut vastustaa, ja sitten löytyi vielä litsiluumun makuista kuplateetä. Pisteenä iin päälle imeydyin Boweryllä ravintolakeittiövälineitä myyvään tukkuun. Olo oli kuin joulupukin lelupajassa. Harmi, että muuttokontti Suomeen lähti jo... Kuudellatoista taalalla irtosi hyvälaatuinen kolmikerroksinen bambuhöyrytin ja ammattikokin pihdit. Olin suunnitellut käveleväni East Riverin yli Brooklyniin lempikirjakauppaani Williamsburgissa, mutta kolmen valtavan muovikassin raahaaminen metroon ja kotiin oli ihan riittävä haaste.

Kotona otin bambukorit, pihdit ja tortillaprässin heti käyttöön ja tein dim sum -nyyttejä. Ne ovat lihaton versio dumplingeista, joita ostin chinatownilaisesta katukeittiöstä taalalla neljä kappaletta (hyvännäköinen lihanyyttiresepti löytyy täältä). Ensimmäisen kerran söin bok choy -nyyttejä parikymmentä vuotta sitten Saksassa, kun kiinalaiset vaihto-opiskelijat valmistivat perheellemme juhla-aterian. Olen aina pitänyt höyryttämistä vaivalloisena sähläämisenä, mutta nyytit valmistuivat siististi ja nopeasti. Höyryttämällä nyytin rakenteesta tulee lisäksi parempi kuin keittämällä, eikä tarvitse pelätä, että täyte valuu kattilaan niin kuin keitettäessä.

Bambuhöyrytyskorissa paperin päällä kaksitoista laskostettua höyrynyyttiä.
nyyttejä bambukorissa, lainattu kuva

Reseptikortti

Bok choy -täytteiset taikinanyytit

  • 12-15 kpl eli 1-2 hengelle
  • Kaalin höyrytys 3-4 min
  • Taikinan vaivaus 5-10 min
  • Nyyttien höyrytys 3-4 min

Tarvitset

2 dlvehnäjauhoja
1/2 dlvettä (+ mahdollisesti 1-2 rkl)
paribok choy -kaalia tai 8-10 baby bok choy -kaalia
1 tlsoijakastiketta tai osterikastiketta

Tee näin

Täyte

  1. Täytä kattila vedellä, kiehauta ja kokoa höyrytyskoritorni kattilan päälle. Verhoa kunkin korin pohja palasella leivinpaperia (myös banaanin, salaatin, kaalin tai bok choyn lehtiä voi käyttää).
  2. Asettele kaalien kovimmat osat kohti korin keskiosaa. Höyrytä vauva-bok choyta kannen alla 3-4 minuuttia tai kunnes ne hieman pehmenevät.
  3. Poimi kaalit pois pihdeillä tai syömäpuikoilla, sillä höyry polttaa helposti sormet. Anna jäähtyä hetki ja hakkaa terävällä veitsellä aivan hienoksi silpuksi. Purista silpusta vesi pois.
  4. Sekoita bok choy -hakkeeseen hiukan soijaa tai osterikastiketta.

Taikina ja nyytit

  1. Vaivaa vedestä ja vehnäjauhoista 5-10 minuutissa silkkinen ja kimmoisa pastataikina, joka ei enää tartu käsiin eikä kulhon reunoihin. Jauhojen kosteus vaihtelee vuodenajan mukaan, joten lisää vettä, jos taikina jää murenevaksi.
  2. Tee taikinasta pastakoneella lasagnelevyjä ja ota niistä muotilla noin kymmenen sentin pyörylöitä. Jos pastakonetta ei ole, pyörittele taikina tangoiksi ja leikkaa niistä noin kolmen sentin palloja.
  3. Purista pallot tortillaprässillä tai ihan perinteisesti kaulimella noin millin paksuisiksi kiekoiksi (sama tekniikka kuin karjalanpiirakan kuoressa).
  4. Annostele kiekon keskelle noin teelusikallinen bok choy -täytettä ja rypytä nyytti umpeen.
  5. Istuta nyytit höyrytyskoriin leivinpaperin päälle erilleen toisistaan ja höyrytä 3-4 minuuttia.
  6. Tarjoile soija- tai osterikastikkeen kanssa.

Boweryn ravintolatukussa myytiin nyyttien tekoon sekä tortillaprässin kaltaisia taiwanilaisia alumiiniprässejä että pastakoneita.

Ensi sunnuntaina Chinatownissa on luvassa vielä yksi lohikäärmeparaati, sillä uudenvuoden juhlinta päättyy 12.2. Koluamatta jäi niin paljon fantastisia dim sum -ravintoloita ja indokiinalaisia kauppoja, että taidan jatkossa käydä Chinatownissa tiuhaan. Nyt syvennyn napostelemaan lakritsiluumuja ja vihreän teen makeisia ja katselemaan elokuvaa Saving Face, jossa vilahtaa taiwaninamerikkalainen työtoverini Larry. Ang Leen Syö juo mies nainen sopisi myös tunnelmaan.

4 kommenttia

  1. Antti

    Duh, älä vaan sano, että se bambuinen höyrytyskori laitetaan kattilan /päälle/. Ostin sellaisen Targetista iät ja ajat sitten, mutta tarpeeksi ison kattilan puutteessa en ole käyttäny. Kieltämättä, nyt kun ajattelen, idioottimaistahan sitä olisi sinne veteen upottaa 😀

  2. Anna

    Mä oon aina ajatellut että toi korisysteemi mätänee / hajoo ekasta käytöstä. Mut ammattilaisliikkeen korit näyttivät tosi hyvin tehdyiltä. Ainoo pieni draamahetki oli kun kattila pikkasen keikahti kaasuliedellä (käyttämäni kattila oli vain sentin verran pienempi kuin ne korit)... liekit hiukan nuolaisi bambua mut ei sen vakavampaa 😉

    Mut oikeesti, höyryttäminen rulez. Seuraavaksi varmaan kokeilen höyryttää sticky rice

  3. Antti

    Bostonissa (tai matkalla HK/Taiwan tjsp) joku kiinalainen kertoi mulle, että noita bambukoreja käyttää vaan köyhät (ja gringot), metallisten ollessa preferred choice. Mutta tietty bambuhöyryttimessä on enemmän fiilistä, ja mun käyttöfrekvenssillä se tuskin koskaan hajoaa...

  4. Anna

    Oox spotannu noi google-mainokset sivullasi? Vähäx me profiloidutaan oudoksi porukaksi - limusiinipalveluita, plastiikkakirurgiaa ja ovulaatiotestejä??? Veli, big 3-0 on selkeesti ihan nurkan takana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *