Pari päivää sitten tuumin, mitä tehdä jääkaappiin jääneelle ylimääräiselle parinsadan gramman pätkälle poron sisäfileetä. Pieni googletus antoi idean tehdä siitä riimiporoa.
Riimi-sana liitetään useimmiten härkään, ja se tarkoittaa suolattua, maustettua tai marinoitua, paperinohuiksi siivuiksi leikattua raakaa fileetä tai paistia. Poro sopii tähän tarkoitukseen mainiosti, ja lihan graavaaminen on todella helppoa, ei sen kummempaa kuin lohenkaan.
Tällä kertaa en kirjoita varsinaista reseptiä, vaan selitän vain konseptin yksinkertaisesti. Alla olevassa ohjeessa on periaate ja ne määrät, joita itse satuin käyttämään. Jokainen varioikoon riimilihaansa mieleisillään mausteilla.
Poron sisäfilee on ohut ja pitkä lihas, ja sellainen sopii tähän mielestäni hyvin. Puhdistin siitä näkyvän rasvan ja kalvot, suolasin lihan kauttaaltaan karkeahkolla merisuolalla ja hieroin pintaan rosepippuria, rosmariinia ja timjamia. Katajanmarjojakin kannattaa kokeilla. Pakastepussiin lorautin lihan seuraksi vajaat kaksi senttiä konjakkia ja puolikkaan sitruunan mehun. Alkoholi tappaa hiukan pöpöjä ja antaa makua, ja mehun sitruunahappo taas mureuttaa lihaa. Käärin pussin tiiviisti niin, että sisään jäi mahdollisimman vähän ilmaa, ja annoin lihan muhia jääkaapin kylmässä osassa. Sitten kuivasin pinnan, käärin lihan tiukasti muovikelmuun ja pakastin sen, sillä paperinohuita siivuja saa leikattua vain jäisestä lihasta. Siivut leikkasin terävällä veitsellä, ja lautasella ne sulivat syötäviksi hetkessä.
Tarkoitukseni oli syödä tänään nopeaa ja yksinkertaista, joten päätin keittää poron seuraksi vain pari puikulaperunaa. Lapin puikula on niin jauhoinen, että se hajoaa kattilaan helposti, jos sitä ei vahdi. Perunoiden jo kiehuessa tulin ajatelleeksi, että voisin tehdä joulupöytään aikomani cumberland-kastikkeen valmiiksi, se kun käy kylmänäkin. Cumberlandia on perinteisesti tarjottu tumman lihan kanssa, joten porollekin sen luulisi sopivan. Portviiniäkin oli kaapissa eilisen sipulikeiton jäljiltä. Melkein tuli kiire ja kädet olivat loppua, kun appelsiininkuoret piti suikaloida ja salottisipulit silputa ennen perunoiden halkeamista.
Lautaselle tulivat halkaistut perunat, kastiketta niiden päälle ja viereen sekä riimiporo ohuina kiekkoina, joiden reunoilla näkyy rosepippuria. Kastikkeesta tuli hailakan vaaleanpunaista, ja appelsiininkuoret jäivät siinä aika paksuiksi suikaleiksi.
Reseptikortti
Riimiporo
- Marinointi päivä tai pari jääkaapissa
- Pakastus kunnes liha on jäässä
Tarvitset
| noin 200 g | poron sisäfileetä tai muuta siistiä fileetä tai paistia |
| karkeahkoa merisuolaa | |
| rosepippuria, rosmariinia ja timjamia tai muita mausteita, esimerkiksi katajanmarjoja | |
| vajaat 2 cl | konjakkia |
| 1/2 | sitruunan mehu |
Tee näin
- Valitse siisti filee tai paisti ja puhdista siitä näkyvä rasva ja mahdolliset kalvot. Aika ohut ja pitkä lihas sopii tähän tarkoitukseen hyvin.
- Suolaa liha kauttaaltaan karkeahkolla merisuolalla ja hiero pintaan mausteita. Itse käytin rosepippuria, rosmariinia ja timjamia. Kokeile myös katajanmarjoja.
- Laita liha pakastepussiin. Lorauta sekaan alkoholia ja sitruunamehua. Alkoholi tappaa hiukan pöpöjä ja antaa makua, ja mehun sitruunahappo taas mureuttaa lihaa. Itse käytin vajaat kaksi senttiä konjakkia ja puolikkaan sitruunan mehun.
- Kääri pakastepussi tiiviisti kiinni siten, että sisälle jää mahdollisimman vähän ilmaa. Anna muhia jääkaapin kylmässä osassa päivä tai pari.
- Kun liha tuntuu sopivan marinoituneelta, kuivaa ja puhdista pinta kevyesti, kääri liha tiukasti muovikelmuun ja pakasta.
- Kun liha on jäätynyt, voit leikata siitä paperinohuita siivuja terävällä veitsellä.
Ei ehkä kaikkein kaunein annos tällä kertaa, mutta maku oli ihan kiva. Cumberlandista lisää hiukan myöhemmin, väliin pitäisi loihtia yksi kakku.




Vastaa