Bagel on yksi niistä sanoista, joiden suomalainen kirjoitusasu on minulle täysi mysteeri. Baageli sopii jotenkin paremmin suuhun kuin lyhyen ytimekäs ja varmasti oikeampi bagel. Lausuttuna ongelmaa ei ole. Kun baagelia tilaa vaikkapa Wayne's Coffeen tiskillä, englannin ääntämyksestä juontuva "beigeli" tuntuu täysin luontevalta. Alkuaan sana on jiddišiä ja tarkoittaa käsittääkseni rengasta.
Baagelit tunnettiin Puolassa jo 1600-luvulla, ja Itä-Euroopasta tulleet juutalaissiirtolaiset toivat ne mukanaan Amerikkaan, missä ne ovat nykyisin hyvin suosittuja. Kauppojen baagelivalikoimat ovat siellä todella runsaat. Baageleita saa suolaisina ja makeina sekä monella tavalla maustettuina. Erikoiseksi baagelin tekee se, että taikinarengas keitetään ennen paistamista, ja siitä se saa sitkeän sisuksensa ja kiiltävän pintansa.
Suomessa tilanne on valitettavasti toinen, sillä baageleita ei myydä juuri missään. Kysyin muuten mainiosti varustetun lähi-K-Supermarkettini leipäosaston vastaavalta, mistä niitä voisi saada. "Tosi moni on kysellyt baageleita, mutta en tiedä mistä niitä saa. Olen soittanut kaikki lähialueen leipomot läpi, mutta kukaan ei tee niitä", hän vastasi. Ennen kauppakierrostani olin luonnollisesti googlannut Suomen baagelitilanteesta sen vähän, mitä siitä on kirjoitettu. Tiesin, että Dennis Bakery leipoo baageleita Kaarinassa myös pakasteiksi, ja ehdotinkin, että kauppias ottaisi ne valikoimiinsa.
Useamman suurenkin kaupan kierrettyäni olin jo vaipua epätoivoon, kunnes Sellon Prisman leipomosta vastattiin iloisesti, että kyllä löytyy! "Ei tosin heti, mutta jos odotat 10 minuuttia, paistamme ne sinulle. Montako haluat?" Kymmenen minuutin päästä sain käteeni lämpimän paperipussin. Baagelit tulivat Tanskasta pakasteina, mutta paistettuina ne olivat kaikin puolin maukkaita. Ne olivat "everything"-mallia, eli päällä oli ainakin seesamin- ja unikonsiemeniä sekä kuivasipuli- ja valkosipulirouhetta. Kuivasipuli oli paistunut pinnassa paikoin melkein mustaksi. Lämpimien baageleiden huumaava tuoksu täytti auton kotimatkalla ja kasvatti nälkää entisestään.
Lempparitäytteeni lox schmear syntyi nopeasti. Nimi on jiddišiä sekin. Lox on lohta, samaa sanaa kuin ruotsin lax, ja schmear on sipaisu, tässä tapauksessa tuorejuustoa. New Yorkissa lohella ja tuorejuustolla täytetty baageli on kuulemma ollut juutalaisten brunssiruokaa jo sata vuotta, kapriksia ja punasipulia myöten.
Alkuperäinen lox on suolattua lohta, mutta minä käytän kylmäsavustettua lohta tai kirjolohta. Tuorejuustona on Philadelphia Extra Light, koska yritän pitää kalorit kurissa. Siihen sekoitan silputut kaprikset ja persiljan, limen mehua, suolaa ja valkopippuria. Puolet schmearista sivellään alapuoliskolle lohen alle ja loput lohen ja sipulirenkaiden päälle, jolloin täyte pysyy koossa silloinkin, kun baagelin pakkaa evääksi töihin.
Reseptikortti
Lox Schmear Bagel - savulohibaageli
- 2 baagelia
Tarvitset
| 2 | everything-baagelia |
| 50 g | Philadelphia Extra Light -tuorejuustoa |
| 1-1 1/2 tl | kapriksia |
| 1 tl | limen mehua |
| 1/4 tl | suolaa |
| 1/4 tl | valkopippuria |
| persiljaa | |
| 100 g | kylmäsavustettua (kirjo)lohta |
| suolakurkkua | |
| 1 | pieni punasipuli |
Tee näin
- Pilko kaprikset ja persilja pieneksi silpuksi ja sekoita ne lusikalla tuorejuustoon limemehun, suolan ja valkopippurin kanssa, kunnes seos on tasaisen kuohkeaa.
- Halkaise baagelit kahtia ja sivele ensin puolet tuorejuustoschmearista alapuoliskolle.
- Aseta savulohiviipaleet ja ohuiksi viipaloidut sipulirenkaat schmearin päälle, sivele loput tuorejuustosta ja viimeistele suolakurkkuviipaleilla.
- Paina päällipuolisko paikalleen ja tarjoile heti tai pakkaa vaikka evääksi töihin.




Vastaa