Erosin taas New Yorkista. Suhteemme on aina ollut on-off-tyyppinen, ja heinäkuun alkuun mennessä rakkauteni kaupunkiin tapaa hyytyä. Nyt kun olen kaukana, kaipaan välillä kovasti ilmaradan junien jyrinää, uneliaita iltapäiviä Sunset Parkin nurmikolla (se on New Yorkin Chapultepec), hasidien sapatinrauhaa, Bay Ridgen baklava- ja meze-kekkereitä ja drinkkejä Havemeyerin ja Grandin kulmassa ja niiden jälkeen kävelyä Williamsburgin sillan yli samettisessa yössä. Kesäisessä New Yorkissa on houkutuksensa, mutta en epäröinyt hetkeäkään, kun tahmean kosteuden, ilmastointilaitteiden jankuttavan hurinan ja jalkakäytävillä mätänevät roskat sai vaihtaa viileisiin, loputtomiin, pastellinsävyisiin pohjoisiin öihin.
Heinäkuussa Suomeen eksyvä törmää mansikoihin. Niitä on kasoittain, ja kermaa ja mansikoita on pinottu järkälemäisiksi täytekakuiksi. Mansikoita on aamiaisella, mansikoita salaatissa, mansikoita iltapäiväkahvilla ja mansikoita vielä keskiyön välipalana. Ilmoittamatta pistäytyvät ystävät tuovat tuliaisiksi rasiallisen mansikoita, ja vastavuoroisesti heitä yllätetään mansikkajälkiruoalla. Oma vaivattomin versioni on jo vuosikausia ollut parisen desiä perattuja ja puolitettuja mansikoita, jotka marinoin jääkaapissa puolessa ruokalusikallisessa hyvää aceto balsamicoa ja ruokalusikallisessa sokeria.
Työkaverini isällä on mansikkatila Lohjan lähellä, ja heillä poimintakausi päättyy tänään. Suonenjoen mansikoita riittää vielä runsaasti muutaman viikon ajan, mutta mansikkareseptieni kanssa pitää nyt toden teolla pistää töpinäksi, ennen kuin kausi on ohi.
Lähden ensi kuussa lyhyelle työmatkalle Australiaan. Järjestelyt ovat olleet tavallista monimutkaisemmat, sillä mukana on viisi ihmistä ja jokaisella on omat aikataulutoiveensa. Siitä kai johtuu, että olen tällä viikolla leiponut pavlovan (antipodien kuuluisin kulinaarinen keksintö, luulisin) kolmelle eri vierasseurueelle.
Pavlovan resepti on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta. Se uppoaa aina kuin häkä ja on täydellinen juhlaherkku. Muutamassa minuutissa vieraat ahmivat hurmoksissa viimeisenkin murusen, ja jälkeenpäin tulvii kiitoskortteja, sähköposteja ja tekstiviestejä, joissa jälkiruokavalintaa ylistetään runollisin sanoin. Marenki on ehdottomasti tehtävä itse, edellisenä iltana tai samana aamuna. Marenkeja voi paistaa useamman kerralla, joskaan en ole ikinä onnistunut säästämään niitä paria päivää pidempään. Teoriassa valmiita marenkeja voisi ostaa kaupasta, mutta valitettavasti niiden rakenne ja maku muistuttavat kipsilevyä. Se johtuu siitä, että pavlova ei kestä kuljetusta. Kotitekoinen marenki on niin hauras ja sisältä niin herkullisen sitkeä, että se hädin tuskin selviää uunista pöytään.
Pavlova on äärimmäisen yksinkertainen juttu. Kun olet ensin loihtinut täydellisen marengin ja ällistynyt omasta taitavuudestasi, sen päälle kasataan vain reilusti kermavaahtoa ja tuoreita hedelmiä. Omat ikisuosikkini ovat yksinkertaisia, granaattiomenan siemenet tai muutama passionhedelmä, ja kummastakin tulee ihmeen kaunis jälkiruoka. Tuoreet vadelmatkin sopisivat mainiosti, mutta juuri nyt muu kuin mansikka ei tule kuuloonkaan.
Reseptikortti
Mansikkapavlova
- 6-8 hengelle, reilun santsikierroksen kera
- Uuni 150 °C, sitten 140 °C
- Paisto 10 min + 1 h (kaksi pienempää: 10 min + 30 min)
- Jäähdytys sammutetussa uunissa
Tarvitset
Marenki
| 4 | munanvalkuaista |
| 230 g (2,7 dl) | sokeria |
| 1 tl | maissitärkkelystä |
| 1 tl | valkoviinietikkaa |
| 1/2 tl | vaniljasokeria |
Täyte
| 2 dl | kuohukermaa |
| 4-5 passionhedelmää, 1-2 granaattiomenaa tai tuoreita mansikoita |
Tee näin
- Jos suinkin mahdollista, paista pavlova suoraan tarjoiluvadilla (vadin voi vuorata öljytyllä leivinpaperiympyrällä). Uunipeltikin käy, mutta muista, että marenki halkeaa siirrettäessä hyvin helposti.
- Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi (tähän sopii parhaiten yleiskone, vaikkapa KitchenAid).
- Lisää etikka ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä 4 minuuttia tai kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää. Kääntele joukkoon kevyesti maissitärkkelys.
- Kasaa vaahto yhdeksi isoksi tai kahdeksi pienemmäksi pyöreäksi keoksi ja tee keskelle kuoppa täytettä varten. Huomaa, että vaahto paisuu paistuessaan.
- Itse paistan kaasu-uunissa: ensin 150 asteessa 10 minuuttia, sitten 140 asteessa vielä tunnin, jos marenki on yksi iso. Kahdelle pienemmälle riittää 30 minuuttia.
- Sammuta uuni ja anna pavlovan jäähtyä uunissa.
- Levitä päälle kermavaahto ja koristele tuoreilla hedelmillä. Tarjoa heti.
Paista mieluummin liian vähän kuin liikaa. Marengin pitää pysyä hohtavan valkoisena (jos se alkaa saada väriä, uuni on liian kuuma), pinnalta kovana ja sisältä sulavan pehmeänä.
12 kommenttia
No oli jo aikakin 🙂 Tervetuloa Suomeen.
Thx Polkkis! Although I love Helsinki in the summer, I'm packing my stuff right now for a week of aimless driving around Eastern Finland. Juankoski, here I come!
Hei Anna,
Glad you're back. Do I understand the longing feeling for a place where you are not currently... Helsinki in July... Well, Juankoski is not bad either. Have a great time!
Hey! I discovered this blog few weeks ago and I was waiting for some new posts. Nice to read yout! I'm myself french woman living in Rovaniemi and also have my own blog which is mainly about food, finnish food!
Saluti Anna (and Antti)!
I'm so happy to see you blogging again. Finland is one of those countries that I would just love to visit. But now I must change my plans so that I visit in July. This way I can enjoy the strawberries.
Beautiful pavlova!
Hi Anna, I'm so glad you're back!!
Im glad you are back too, and glad you posted this recipe. It looks fantastic...
That looks great...and I'm sure it tastes great too 🙂 I have always been a little fearful of making meringue...
Hi Eszter, Ivonne, Zsofi & Rachael, I'm so happy you are stopping by - sorry we have been so negligent about posting lately. Both Antti and I have new jobs that keep us incredibly busy. On the other hand, returning to Finland means that I will be cooking more than ever - takeout isn't as great here as it is in Manhattan and restaurant options in Helsinki are pretty limited.
Joey, have no fear - meringues look really daunting, but they are super easy. The only trick to it is to keep the oven cool enough.
Charlotte, I recently found your blog too and it is wonderful: the pictures are simply mouth-watering, you have a fresh take on Finnish favorites, and I get to practice my (pretty non-existent) French. Keep up the good work!
Hei Anna,
when i was making my traineeship in Lappeearanta (LUT) i had the chance to see your nice Country , kind people and also tasted delicious strawberries.
you wrote baklava and meze as we write and say in Turkish. if you tried a meze recipe before it will be nice to read it from your blog .
it is my first time but promise i will visit often
Nice to read you again.
In this post you connect two places, Finland and Australia, that are materially distant and, in my imagination, diametrically opposed. I visit recently Sydney (but I didn't have the chance to taste a pavlova, neither there, nor in New Zealand). And I hope some day I'll visit your country, Nor just for checking if my imagination was wrong, 😀 but to enjoy strawberry season and much much more...
Best,
Marcela
A pavlova is an instant winner I think.. made a raspberry one for Valentine's and your comment about baking it on the serving plate is spot on... I had no baking paper to hand and messed about with tin foil which does not work well.
Sauce tip... raspberry and passion fruit... 100 grams of raspberries and two/three passion fruits.. in the blender and then through a siff.. lovely.