Italialais-intialais-thaimaalaiset fuusiolammaspullat ja mustaa spagettia

Moni teistä muistakin ruuan ystävistä tietää varmasti, millaista on, kun silloin tällöin iskee kalvava mieliteko, johon ei auta mikään muu kuin kunnon kokkaus oikeista aineksista. Minun ongelmani on usein se, etten oikein tiedä, mitä minun tekee mieli. Muutama päivä sitten suunnittelemani ateria ei taaskaan oikein houkutellut (en edes muista, mitä sinä päivänä piti tehdä), kunnes tajusin, että minun oli pakko saada lihapullia, mieluiten paksussa ja tuhdissa italialaisessa tomaattikastikkeessa haudutettuja.

Triviaalia, luulisi, mutta minulle ei ihan. En ole koskaan ollut mikään pastan suurkuluttaja, ja syön sitä harvoin, jos iänikuista bolognesea (lue: ruokalaruokaa) ei lasketa. Parin viikon takainen penne alla vodka oli poikkeus.

Ryhdyin googlaamaan vimmatusti hakusanoilla "best italian pasta", "marinara sauce", "italian meatballs" ja niin edelleen. Luin läpi kasapäin reseptejä, joista moni oli hyvinkin houkutteleva, ja joukossa oli lampaastakin tehtyjä lihapullia. Valitettavasti jokaiseen tarvittiin jotain, mitä minulla ei ollut, eikä kauppareissu todellakaan huvittanut. Onneksi improvisointi kuuluu ruuanlaiton iloihin, joten päätin käyttää sitä, mitä kaapeista sattui löytymään.

Löytyi 750 grammaa vähärasvaista lampaan jauhelihaa, 200 grammaa kreikkalaista fetaa ja puolikas paketti Shanin Tikka Seekh Kabab -mausteseosta. Seekh kabab on vartaassa grillattu jauhelihakebab, joten arvelin seoksen käyvän lihapulliinkin. Shanin mausteseosten ihmeelliseen maailmaan minut tutustutti Bostonissa asuva intialainen ystäväni Meena, joten kiitos taas, Meena! Kastiketta varten kaapissa oli purkki pastakastiketta, jossa oli oliiveja, ja kilo tomaattimurskaa. Kaapin aasialaiselta puolelta löytyi kaffirlimetin lehtiä ja kimpale kuivattua tamarindia, sitä taatelin näköistä sitkeää harkkoa, jota jäi yli tammikuun bamiasta. Intialaista lihapullissa on mausteseos, vaikka Shan taitaakin olla pakistanilainen merkki, ja thaimaalaista kastikkeessa limetinlehdet.

Lopputulos ansaitsee rummunpärinät: Antin fuusiolihapullat ja seepialla värjättyä spagettia! Spagetti on mustaa, koska taikina on värjätty seepian eli mustekalan musteella.

Pyörittelin ensin jauhelihasta pieniä pullia ja keitin sitten kastikkeen. Pannulla en pullia paistanut ollenkaan. Ladoin ne raakoina kastikkeen kanssa kerroksittain syvään uunivuokaan ja jätin uuniin hautumaan. Annoksia tuli viisi, joten yhden hengen taloudessa syötävää riittää moneksi päiväksi.

Tarjosin lihapullat pastan päällä parmesaaniraasteen kera. Mustan pastan ja punaisen kastikkeen kontrastista pidin kovasti, ja sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Rakastan lammasta (ja vuohta) kaikissa muodoissaan, joten lihapullat olivat minun mielestäni hyviä. Kastikekin oli kiva, ja etenkin kaffirlimetin lehtien ja tamarindin aromi miellytti. Olisi hölmöä verrata tätä niihin hyviksi havaittuihin italialaisiin resepteihin, jotka ovat monelle teistä tuttuja, mutta minulle omani maistui kaikkine eri puolilta maailmaa haalittuine makuineen.