Kalaa on täällä laitettu viime aikoina todella paljon, ja graavilohen perään lupasin, että lohta on luvassa jatkossakin. Lupaus pitää, mutta tänä iltana minuun iski vakava lihanhimo, joten paistan ihan vain ulkofileepihvin.
Ruokailijan Argentiina for Dummies pitää sisällään kolme avainkäsitettä: Malbecin, pihvit ja chimichurrin. Kun matkustimme viime vuonna Argentiinassa, söin elämäni parhaan bife de lomon. Argentiinalainen pihvikarja on uskomatonta. Liha on maukasta ja käsittämättömän mureaa, ja parhaiten se maistuu paikan päällä. Buenos Airesin ravintolaruoka oli muutenkin niin sidoksissa kaupungin tunnelmaan, ettei sitä kannata kotikeittiössä ruveta jäljittelemään. Argentiinalaisten addiktiosta dulce de lecheen kirjoitinkin jo vähän aikaa sitten. Pihvin kanssa tuli melkein aina chimichurria, mausteista yrttikastiketta, joka antaa lihalle reilusti lisäpotkua. Nimen alkuperästä ei kukaan tunnu olevan varma. Luin, että se saattaa tulla baskin sanasta, joka tarkoittaa suunnilleen sekamelskaa. Nimi sopisi minusta hienosti kastikkeelle, jossa kaikki hakataan pieneksi ja sekaisin. Uruguaylaiset pitävät chimichurria kuulemma yhtä lailla omanaan. Muistelen yhä kaiholla myös argentiinalaisen ravintolan chimichurria Puerto Ricon Poncessa.
Chimichurria kannattaa silti kokeilla, kun seuraavan kerran intoutuu kotioloissa paistamaan kunnon pihvin. Se tarjoaa eksotiikkapläjäyksen huomattavasti mukavammin kuin sardiiniahtautuminen turistiluokassa maapallon toiselle puolelle. Kastike on kotona helppo tehdä, mutta kuten kaikki hyvät asiat, tämäkin vaatii aikaa (Doughboy on slow food -blogi!). Chimichurri kannattaa siis panna vireille pari päivää ennen kuin lihanhimo iskee, jotta maut ehtivät kunnolla tekeytyä.
Pihvin kanssa juon lasin Malbecia, joka on kuin tehty punaiselle lihalle. Argentiinassa rypäle kasvaa Mendozan seudulla, ja Malbecia saa kaikkea halvasta litkusta keräilijöiden harvinaisuuksiin. Luin jostain, että Malbec on alun perin Lounais-Ranskasta Cahorsin seudulta, mutta nykyään sitä kasvaa Argentiinassa paljon enemmän kuin Ranskassa. Kiitos globalisaation sitä saa melkein mistä tahansa, jopa pölyisestä nurkkaviinakaupastamme Broadwaylla parin askeleen päässä kotiovelta. Asiakkaat ovat enimmäkseen espanjaa puhuvia naapureita, ja kumma kyllä hyllyssä on 25 eri portviiniä ja yli tusina puertoricolaista rommia, mutta viineistä ei ole kehumista. Ihan juotavia halpoja Malbeceja ovat esimerkiksi San Telmo, Rincón Famoso ja Trapiche, mutta jos omistaa investointipankkiirin kukkaron, hinta- ja laatuskaala on laaja.
Reseptikortti
Chimichurri
- 2-4 pihville
- Maustuminen pari päivää
Tarvitset
| 1/2 dl | oliiviöljyä |
| 1 rkl | valkoviinietikkaa |
| 1 rkl | balsamiviinietikkaa |
| 1 limetin tai 1/2 sitruunan mehu | |
| 1 dl | hienoksi hakattua persiljaa |
| 2-3 | valkosipulinkynttä murskattuna |
| 1 | basilikanlehti pieneksi hakattuna tai ripaus kuivattua oreganoa |
| 3/4 tl | murskattua kuivattua chiliä, esimerkiksi chile de árbolia (tai 3-4 pientä peperoncinoa) |
| 1/4 tl | mustapippuria |
| suolaa maun mukaan |
Tee näin
- Hakkaa kaikki kiinteät ainekset ja yrtit hyvin hienoksi veitsellä tai morttelissa. Argentiinassa tuntuu olevan kunnia-asia, ettei monitoimikonetta käytetä, mutta päätä itse.
- Sekoita oliiviöljyyn ja etikoihin ja kaada lasipulloon.
- Anna maustua jääkaapissa pari päivää, kunnes maut sekoittuvat.
- Tarjoa pihvin kanssa ja lusikoi kastiketta pöydässä kypsän pihvin päälle.
Jotkut marinoivat raa'an pihvinkin chimichurrissa, mutta minusta se ei ole tarpeen. Itse lusikoin kastiketta mieluummin reilusti valmiin pihvin päälle.
2 kommenttia
Damnit, I know I shouldn't read this at work, but I always do. So it happened again. That recipe made it VERY difficult to wait for the workday to end.
And even when you don't feel like cooking anything, the hunger, man the hunger always gets you. That feeble piece of sandwich waiting in the communal fridge suddenly seems rather... non-existent.
Fabulous photography by the way. Love those rounded corners on the photos.
Keep up the good work!
Mikko, thanks for making a pit stop here and thanks so much for your kind words! Disclosure: I'm just having a late lunch break at work while writing this. I'm wolfing down a plate of wonderfully garlicky pasta sauce with fresh basil and Italian sausages - one sweet, one hot... Yummm...
I've had my share of insubstantial sandwiches and they just make me angry and headachy. My secret trick is to save leftovers from restaurant meals or whatever I'm cooking at home for the next day's lunch - easy given the huge American portion sizes. And although leftovers don't really measure up to freshly cooked meals, my co-workers are always drooling over whatever I'm having because they usually have just some chips or a piece of fruit. Or nothing 😉