Vihersimpukoita sahrami-kookoskeitossa

Reppureissasin vuodenvaihteen tienoilla Uudessa-Seelannissa, ja koska budjetti oli tiukka, ostin joka päivä ainakin yhden aterian ruokakaupasta. Aivan jokaisessa kaupassa oli valtava valikoima simpukoita: etikkaliemessä, tuoreina, savustettuina, barbeque-kastikkeessa ja piiraisiin leivottuina.

Suosikkejani olivat barbeque-kastikkeella maustetut savusimpukat. Ne syötiin kylminä, mutta maku oli silti hyvin lähellä Amerikassa suuresti rakastamiani wingsejä. Valkosipulilla maustetut ja pelkästään savustetut olivat yhtä hyviä. Piiraita kiwit syövät joka paikassa huoltoasemia myöten, joten oli vain ajan kysymys, milloin löytäisin simpukkatäytteisen piiraan. Löytyihän se, ja kermainen simpukkatäyte ja mehevä voitaikinakuori maistuivat mainiosti, kun istuin syömässä tuulensuojassa viinitarhan kupeessa. Viimeisenä iltana tapasin Thamesissa britin, joka oli tullut Uuteen-Seelantiin eikä ollut koskaan palannut kotiin. Hänen naamalleen levisi iso hymy, kun kerroin pitäväni simpukoista, sillä hän oli kuulemma itsekin niihin addiktoitunut. Pian hän oli taikonut jostain saaren pohjoisosassa toimivan savustamon käyntikortin ja kehotti kysymään sieltä, miten savusimpukat tehdään.

Kaikki nämä tuotteet oli tehty samasta simpukkalajista, jonka nimi on Greenshell eli Perna canaliculus, suomeksi vihersimpukka. Samoja simpukoita kutsuttiin myös nimillä green bearded ja green lipped mussel, mutta Greenshell on virallinen tavaramerkki. Kuoren reuna on tosiaan vihreä, eikä näitä simpukoita kuulemma elä missään muualla kuin Uuden-Seelannin vesissä. Minulle selvisi pian, että vihersimpukka on kiwien perusruokaa ja lisäksi maan tärkeä vientituote. Kotona luin vielä, että simpukat kasvatetaan mereen ripustetuissa köysissä ja että yksi isoista kasvatusalueista on Firth of Thames, juuri se lahti, jonka rannalla simpukkakeskusteluni kävin.

Ihastuin näihin kiwisimpukoihin täysin ja pelkäsin, etten löytäisi niitä Suomesta. Suureksi yllätyksekseni ja vielä suuremmaksi helpotuksekseni niitä oli lähimmässä aasialaisessa kaupassa. Hintakin oli houkutteleva, 6,00 euroa kilolta. Ne myytiin pakastettuina puolikkaissa kuorissaan.

Sinisimpukka on Skandinavian ja Pohjois-Euroopan oma laji, mutta syötävää siinä ei paljon ole. Vihersimpukassa lihaa on kuoreen nähden kolme tai neljä kertaa enemmän. Kuvastakin näkee, että simpukat ovat isoja ja lihaisia. Osa lihoista on oransseja ja osa kermanvaaleita. En tiennyt ennen tätä, että väristä näkee simpukan sukupuolen, mutta oranssit ovat kuulemma naaraita ja vaaleat koiraita.

Reseptiä vihersimpukoilleni etsiessäni löysin nuoren kiwikokin Garth Hokiangan, joka on tullut tunnetuksi ruuasta, joka on yhtä aikaa terveellistä ja herkullista. Garth on työskennellyt Dustin Hoffmanin ja Brunein sulttaanin yksityiskokkina, ja moinen ansioluettelo kelpaa minullekin.

Hänen keittonsa liemestä puolet on kookosmaitoa ja puolet kanalientä. Sitruunaruohon ja inkiväärin murskasin ohjeen mukaan veitsen hamaralla ja ongin ne lopuksi pois. Sahramia tuli vain neljännesteelusikallinen, mutta sekin riitti värjäämään koko keiton keltaiseksi. Ohje on kirjoitettu tuoreille simpukoille, jotka aukeavat liemessä kiehuessaan. Omani olivat pakasteita, joten keitin ne erikseen jäisinä, kolme minuuttia ensimmäisistä isoista kuplista laskien, ja lisäsin lihat keittoon vasta lopuksi.