(Kirjoitin t?m?n jo pari viikkoa sitten junassa Sydneyst? Broken Hilliin, mutta sain l?pp?rin vasta nyt nettiin Wienin lentokent?ll? viimeist? lentoa odotellessani.)

Hyv?? uutta vuotta! Viime viikkoina blogaamiseen ei ole j??nyt juurikaan aikaa, eik? se kielt?m?tt? ole kauheasti py?rinyt mieless?k??n :) Vajaa viikko Uudessa Seelannissa on takana, ja kokemukseni kiwicuisinesta ei ihan mennyt yksiin Lonely Planetin matkaoppaan kanssa, joka hehkutti mit? eriskummallisimpia fuusioruokia. Eip? silti, joka p?iv?ksi l?ytyi hyv?? sy?t?v??.

Potentiaalisille salakuljettajille vihje: Aucklandin lentoasema n?ytt?? ty?llist?v?n ep?luuloisimmat, hitaimmat ja tarkimmat tullinatsit, joihin t?h?nastisilla matkoillani olen t?rm?nnyt. Kirjoitin maahantulokorttiin totuudenmukaisesti ammatikseni opiskelijan, mink? lis?ksi kerroin tuovani maahan maiharit. Kiwit ovat paranoideja ulkomaisten biohasardip?p?jen kanssa, joten karkeakuvioiset keng?t kaiken mahdollisen sy?t?v?n, el?in- ja kasvikuntapitoisen lis?ksi pit?? ilmoittaa isojen sakkojen ja takavarikoinnin uhalla. T?m? riitti siihen, ett? p??dyin tullin tarkastusalueelle, jossa laukut purettiin pikkutarkasti. Vuoroani ainakin 45 minuuttia odotellessani katsoin, kuinka ihmisten huolellisesti pakkaamat tavarat purettiin yksi kerrallaan, hiemankin isommat l?pivalaistiin samalla matkustajia kuulustellen. Kun oma vuoroni tuli, suurin mielenkiinto kohdistui lentolippuuni ja faktaan, ett? olin kertonut olevani opiskelija. Kun hidasteleva tullivirkailija vartin lippujani p?llistelty??n kysyi: “?miten sinulla on varaa t?llaiseen matkaan”?, sain vain vaivoin itseni hilliten selitetty? ty?skennelleeni vuosia ennen koulun penkille paluuta. Kun t?m? selvisi, p??sin piinasta muutamassa minuutissa. Varsikenkien vaarallista pohjakuviota ei loppujen lopuksi edes katsottu, ja muutkin tavarat pl?r?ttiin l?pi hyvin pintapuolisesti niit? rinkasta purkamatta.

Vuokrasin auton Aucklandin lentokent?lt?, ja vasemmalla puolella vain kahdesti pari minuuttia Dublinissa ajaneena olin kolaroida ensimm?isess? isossa risteyksess?. Automaattiin tottuneena tilannetta ei lainkaan helpottanut manuaalivaihteinen auto, jossa vaihdekeppi oli my?s v??r?ll? puolella. Vasemmalla ajamiseen tottui kuitenkin yll?tt?v?n nopeasti, ja pian se tuntui t?ysin luonnolliselta. Kaikki Uudessa Seelannissa k?yneet kehuvat maata ylen m??rin, ja nyt omin silmin n?hneen? minun on pakko yhty? t?h?n kuoroon. Kaikkialla on todella n?tti?, ja maa on kuin luotu automatkailuun. Jos Ruotsin hyvinhoidettu maaseutu, Puerto Ricon kumpuileva trooppinen luonto ja It?vallan vuoristomaisemat yhdistett?isiin, lopputuloksena olisi jotain Uuden Seelannin kaltaista.

Ensimm?isen? iltana en jaksanut panostaa lentokoneessa nukutun y?n, 11 tunnin aikaeron ja kolmen tunnin automatkan j?lkeen ruokapuoleen, vaan tyydyin takuuvarmaan Subwayn tonnikalasubiin. Seuraavana p?iv?n? olin jo paremmassa iskussa, ja l?ysin Tauposta mukavanoloisen ruokapaikan, jossa tilasin Beef and Guinnessia. Annos oli tuhti lautasellinen oluessa mureaksi haudutettua naudanlihaa vihannesten ja valkosipulileiv?n kanssa. T?ytt?v??, mutta ei mitenk??n mieliinpainuva kokemus.

Piet eli yleens? lihat?ytteiset, voitaikinakuoriset pienet piiraat ovat supersuosittua pikaruokaa, ja niit? myyd??n joka paikassa ravintoloista supermarketteihin ja huoltoasemiin. Ne olivat my?s todella halpoja, 1-2 euroa kappale yhden riitt?ess? lounaaksi. Piet ovat hyvin yleisi? monessa muussakin entisess? Ison Britannian siirtomaassa. S?in niit? useamman kerran, enk? pettynyt kertaakaan.

Toinen joka ruokakaupan hyllyll? ollut vakituote oli Cornish Pie, puikulan muotoinen, jauhelihat?ytteinen ja taikinakuorinen leivonnainen. Kokonaisuus oli mielest?ni hieman kuivakka ja raskas, mutta en sy?nytk??n omaani ketsuppiin hukutettuna, kuten yksi aussitytt? neuvoi tekem??n illalla sy?ntiohjeita kyselless?ni.

Amerikassa pidin yli kaiken wingseist? eli kanansiivist?, joiden valmistuksen ylimm?n asteen on saavuttanut Bostonin l?nsipuolisessa Framinghamissa sijaitseva Tennessee”?s Barbeque. Heid?n BBQ-maustetut ja tuntikausia hitaasti savustetut siivet olivat kerta kaikkiaan suussa sulavia, mutta ilmeisen ep?terveellisi?. Niinp? olinkin melkoisen yll?ttynyt, kun l?ysin kaikista Uuden Seelannin ruokakaupoista eri tavoin maustettuja greenshell (tai green bearded mussels eli vapaasti k??nnettyn? viherpartaisia) simpukoita. Suosikkini olivat barbeque-kastikkeella maustetut savustetut simpukat, ja vaikkakin kylmi?, niiden makuel?mys vastasi hyvin l?heisesti suuresti rakastamiani wingsej?. Ja uskallanpa v?itt??, ett? lautasellinen simpukoita on terveellisempi lounas kuin lautasellinen kanansiipi?. Anna voi alan ammattilaisena vahvistaa tai kumota t?m?n v?itteen :)

Muut kokeilemani maut olivat valkosipulilla maustetut ja pelk?st??n savustetut. Kaikki olivat yht? hyvi?, ja viimeisen? iltana tapasin Thamesissa Uuteen Seelantiin tulleen britin, joka ei koskaan palannut kotiin. H?nen naamalleen levisi iso hymy kun kerroin pit?v?ni simpukoista, h?n oli kuulemma my?s addiktoitunut niihin. T?st? virisi mukava simpukkakeskustelu, ja pian h?n oli taikonut jostain minulle saaren pohjoisosassa sijaitsevan savustamon k?yntikortin kehoittaen kysy? sielt?, miten savusimpukoita valmistetaan. Aionkin ottaa t?m?n teht?v?ksi heti Suomeen palattuani, sinisimpukoitahan saa edullisesti liki ymp?ri vuoden, vaikka ne ovatkin aavistuksen pieni? t?h?n tarkoitukseen.

Kun tiesin jo pit?v?ni simpukoista ja piiraista molempien ollessa kansallisherkkuja, oli vain ajan kysymys milloin l?yt?isin simpukkat?ytteisen piiraan. Kun osasin sellaista etsi?, niit? l?ytyikin helposti. Kermainen simpukkat?yte ja mehev? voitaikinakuori tekiv?t mussel piest? todellisen makunautinnon, eik? sen pist?minen tuulensuojaan viinitarhan kupeessa istuskellen ainakaan haitannut makua.

Lopuksi viel? lyhk?inen resepti. En ole koskaan pit?nyt vaahtokarkeista sellaisenaan, mutta n?m? olivat hyvi?:

Paahdetut vaahtokarkit

pussillinen vaahtokarkkeja
30-40 cm pitki? ohuita puutikkuja
iso nuotio
joukko mukavia ihmisi? eri puolilta maailmaa
etel?isen pallonpuoliskon kirkas t?htitaivas
t?ydellinen hiekkaranta tyynen valtameren ??rell?
kitara ja joku, joka osaa soittaa sit?

Sytyt? nuotio hyviss? ajoin l?mmitt?m??n, ja ker?ytyk?? istuskelemaan sen ymp?rille. Laita vaahtokarkkipussi kiert?m??n. Paahda vaahtokarkkia tikun nen?ss? viitisen minuuttia tai kunnes hiukan mustunut ja keskusta sulanut pehme?ksi. Sy?d??n heti nuotion l?mm?st?, t?hdist? ja hyv?st? seurasta nauttien.

Matka alkaa nyt siis olla takana, ja Australiastakin kertyi jonkin verran ruokajuttuja. Ei tosin ihan niin paljon, kun alussa oletin. Muuta tekemist? kun oli niin paljon… Mutta kunhan ehdin t?ss? kotiutua ja saada unirytmin kuntoon, luvassa mm. kengurunmets?stystarinaa.