Viikko ei riit? mihink??n kun katettavana on valtava niemimaa jossa on kehittynyt korkeakulttuuri toisensa j?lkeen. Rannat, vuoristokyl?t ja sademets?t j?iv?t v?liin, keskityimme p??kaupungin ja Pueblan urbaaniin vilin??n.

Maan ruokakulttuuri on omaper?inen ja ikivanha. Meksikon lipussakin kotka hengailee kaktuksen p??ll? ahmimassa k??rmett?. Me s?imme jalkak?yt?vill?, neonputkikojuissa, pikaruokaloissa, leipomoissa, turistirysiss? ja juppiravintoloissa. Nauttimamme ruoka oli useimmiten herkullista, mutta se muistutti tuskin ollenkaan muualla maailmassa meksikolaisissa ravintoloissa tarjoiltua “meksikolaista ruokaa”. (Teksas-reissujen saldona olen alkanut uskoa ett? meksikolaisesta ruoasta poistetaan USDA:n m??r?yksest? maku v?litt?m?sti rajalla, tuloksena Tex-Mex.)

Ciudad de M?xicosta sormiin tarttui yli kaiken muun makea tuoreen maissitortillan ja limetin yhdistelm?tuoksu. Hypnoottista ajanvietett? oli notkua verkkaisasti etenev?ll? lounaalla jalkak?yt?v?n kansanravintolassa ja katsella kuinka poliisi laskostelee luotiliivins? ja kiv??rins? nurkkaan pois tielt? ja kuinka teinitytt? taputtelee maissitaikinan palloiksi, litist?? pallot muovipussien v?liss? tortillapr?ssiss?, ja paistaa ne kuumalla metallilevyll? kypsiksi pehmeiksi tortilloiksi, jotka pian p??tyv?t lautasliinan sis?ss? p?yt??mme.

Hyvin meksikolainen tapa k?sitell? mit? hyv?ns? eteenkannettua ruokaa vaikutti olevan energinen suolaus ja limettimehun lis?ys. Jokapaikan lis?kkeit? olivat my?s maustekastikkeet salsa verde ja roja, Pueblassa usein suklaisena.

Matkamme oli hyvin lyhyt ja monta keskeist? herkkua j?i kokonaan kokeilematta. Mieleenpainuvimpia lasiini ja lautaselleni kerinneit? Meksikon makuja:

• Flor de Jamaica – punaiset kuivatut kiinanruusun kukat joista tehd??n mehukattimaista jokapaikan virvoitusjuomaa; t?rm?sin kukkaan my?s tacon t?ytteen?.

• Nopales eli kypsennetyt suikaloidut vihre?t kaktusnuput.

• Hein?sirkat – pikkupurtavana tai tortillant?ytteen?: lisukkeittensa ansioista maistuivat hyv?lt?, mutta niiden omaa (olematonta?) makua oli vaikea tunnistaa valkosipulin ja chilin l?pi. Ehk? mukana oli ilke?mpi?kin mausteita: USA:n puolella on rajoitettu oaxacalaisten kuivattujen hein?sirkkojen myynti? viranomaisten mittaamien korkeiden lyijy- ja elohopeapitoisuuksien vuoksi.

• Pozole: l?mmitt?v? ja ruokaisa salsa- tai lihaliemipohjainen keitto, jossa oli valtavia turvonneita maissinjyvi? (v?h?n kuin m?rk?? pop cornia) lihariekaleiden, sipulin, retiisin, oreganon, chilien ja salaattisuikaleiden alla.

• Nyyteiss? hajoavan kyps?ksi haudutettu vuohenliha.

• Tamarindimehu – hapanimel? maku oudon l?hell? Coca-Colaa.

• Sattumat: unohda pelk?t paistit ja fileet, Meksikossa ruhot k?ytettiin tarkkaan. Alkuliemest?ni esimerkiksi pulpahti lusikkaani herkkupalana kokonainen kanan maksa suonineen kaikkineen.

• Huitlacoche – maissint?hk?n pinnalla kasvava home; n?ytti ja maistui homejuuston homeelta, herkullista esimerkiksi lihan t?ytteen?.

• Rosca de reyes – vaikutti silt? ett? jokaikinen perhe raahasi loppiaiseksi kotiin Meksikon v?risin sokeroiduin hedelmin koristellun voipullakranssin: kranssi vaati kulkeakseen iso pizzalaatikon tapaisen virityksen jonka l?pimitta vaihteli yleens? puolesta metrist? metriin.

• Suunnaton viehtymys diminutiiveihin paitsi kieless? my?s yll?tt?en kaupan kaljahyllyss?. Monista meksikolaisista bulkkioluista oli saatavissa s?p? k??pi?versio. “Coronita” taisi olla yleisin, mutta nautin my?s tummaa pikku-Indiota loppiaiskranssin seurana.