Riimiporopostauksen lopussa mainitsemani kakkuprojekti on nyt onnellisesti päätöksessä, ja ajattelin kirjoittaa siitä pari riviä ennen nukkumaanmenoa. Kello on jo yli puolenyön, ja huomiseksi on pari uutta ideaa odottamassa...
Tiedostan lykänneeni tämän kakun leipomista muutamalla päivällä alitajuisen epäonnistumisen pelossa. Likilaskuisuuden uhka kun leijui ilmassa jo Joy of Bakingin reseptiä lukiessani. Mutta siitä lisää hieman tuonnempana.
Yritin pitkään löytää hyvää käännöstä génoise cakelle. Sponge cake kääntyy sokerikakuksi, mutta koska tämä génoise on tehty ilman kohotusaineita, sokerikakku ei mielestäni ole oikea termi. Käsittääkseni perinteiseen sokerikakkuun kun käytetään aina leivinjauhetta. Jatkossa puhun siis génoisesta, ellei joku tiedä parempaa käännöstä ja ystävällisesti kerro siitä minulle.
Génoise on nimensä mukaisesti lähtöisin Pohjois-Italian Genovasta, vaikka nykyään sitä taidetaan pitää lähinnä ranskalaisten kondiittorien peruspohjana. Sokerikakusta se poikkeaa myös siinä, että taikinaan lisätään kuumaa voita. Kohotusaineiden puute korvataan vatkaamalla runsaasti ilmaa lämmitettyyn muna-sokeriseokseen. Joy of Bakingin mukaan seos lämmitetään, jotta sokeri sulaa ja munista saa vatkattua mahdollisimman paljon vaahtoa.
Likilaskuisuus uhkaa, koska kakkua ei nosta mikään muu kuin vaahto, ja vaahto laskee herkästi, jos jauhoja sekoittaa liian innokkaasti tai jos voi pääsee jäähtymään. Viiden minuutin vatkaamisen jälkeen vaahto valui vatkaimesta nauhana, joka jäi hetkeksi pinnalle näkyviin, ja siitä tiesin, että ilmaa oli tarpeeksi. Voi pidetään kuumana loppuun asti ja sekoitetaan ensin parin desin taikinaerään, joka vasta sitten laskostellaan muun taikinan joukkoon. Jähmettynyt voi jättäisi reseptin mukaan taikinaan raitoja tai pahimmillaan romahduttaisi koko vaahdon. Uunin luukkua en uskaltanut avata ennen kuin kaksikymmentä minuuttia oli täynnä. Kakku nousi kunnolla, ja ainoa kauneusvirhe on ryppyinen pinta, ja sekin jää joka tapauksessa täytteen ja kermavaahdon alle.
Reseptikortti
Suklaagénoise
- Uuni 175 °C
- Paisto 20-25 min
- Vuoka pyöreä, 23 cm
Tarvitset
| 3 rkl (42 g) | kuumaa suolatonta voita |
| 1 tl (4 g) | vaniljauutetta |
| 1,2 dl (65 g) | vehnäjauhoja |
| 0,8 dl (30 g) | Van Houten -kaakaojauhetta |
| 4 | isoa munaa |
| 1,6 dl (125 g) | sokeria |
Tee näin
- Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele 23-senttinen pyöreä kakkuvuoka tai vuoraa se leivinpaperilla.
- Sekoita vaniljauute sulatettuun voihin. Pidä voisula kuumana sen käyttöön asti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe sekaisin valmiiksi omaan astiaansa.
- Kuumenna vettä kiehuvaksi isossa kattilassa. Vispaa munat ja sokeri sekaisin lämpöä kestävässä astiassa, joka mahtuu kattilaan. Pane munasokeriastia kuumaan veteen ja jatka käsin vispaamista, kunnes munasokeri on kädenlämpöistä.
- Kaada lämmennyt munasokeri toiseen kulhoon ja vatkaa käsivatkaimella tai yleiskoneella, kunnes vaahto on melko kovaa ja sen tilavuus on kolminkertaistunut, noin viisi minuuttia. Vaahto on sopivaa, kun se valuu vatkainta nostaessasi nauhamaisesti alas ja pisara katoaa pintaan osuessaan parin sekunnin viiveellä.
- Siivilöi kolmannes jauho-kaakaoseoksesta munasokerin sekaan nuolijalla varovasti laskostellen. Toista kahdesti jäljelle jääneillä jauhoilla. Varo sekoittamasta liikaa, sillä vaahto laskee herkästi.
- Kun jauhot on sekoitettu, ota reilu pari desiä taikinaa pieneen astiaan ja sekoita kuuma voisula siihen pienellä nuolijalla varovasti laskostellen. Kun voi on sekoitettu, laskostele tämä voiseos varovasti jäljellä olevaan taikinaan.
- Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 20-25 minuuttia, kunnes kakun reunat ovat vetäytyneet hieman sisäänpäin ja pinta joustaa sormilla painaessasi ja palaa takaisin muotoonsa. Mitään trampoliiniefektiä ei sentään ole odotettavissa, joten tulkitse tuo elastisuus ripauksella suolaa.
- Anna kakun jäähtyä ennen kuin poistat sen vuoasta.
Génoise säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa ja erinomaisesti pakastettuna. Tyypillisesti se halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan ja täytetään kermavaahdolla ja marjoilla. Näin saadaan esimerkiksi saksalainen kirsikkatäytteinen Schwarzwälder Kirschtorte eli mustan metsän kakku. Itse ajattelin tehdä Bostonin ja Cape Codin karpalosoiden muistoksi jouluisen karpalokakun. Edit: karpalot homehtuivat vahingossa, joten kakusta tuli loppujen lopuksi yllä olevan linkin mukainen kirsikkakakku.




Vastaa