Antin äkäinen jalapeñochili

Palasimme S:n kanssa viime maanantaina autoreissulta Yhdysvalloista. Jossain Indianassa S tilasi pulled chicken -voileipänsä kylkeen chiliä, ja vasta silloin huomasin unohtaneeni koko ruokalajin tyystin. Bostonissa asuessani chiliä sai lähes jokaisesta kuppilasta, mutta Suomessa en ollut tullut ajatelleeksi sitä kertaakaan. Eilen halusin, että rantalenkiltä palatessamme meitä odottaisi kotona jotain tuhtia ja lämmittävää. Mielessä oli kolme vaihtoehtoa: peruna-, pasta- tai papupata.

Savannahista Charlestoniin ajaessamme ylitimme Georgian ja Etelä-Carolinan rajan, ja tien varressa oli pieni koju, jossa myytiin Carolina Cider Companyn tuotteita. Ostin sieltä tuliaisiksi muun muassa purkin Sweet Fire Bread & Butter Pickles And Peppers -säilykettä eli makeanhappamia kurkkuviipaleita, joiden seassa on jalapeñoa. Arvelisin, että ne on tehty firmalle jossain Teksasissa ja purkkiin on vain liimattu firman oma etiketti, mutta teki ne kuka tahansa, ne ovat aivan tajuttoman hyviä. Purkin avaamisesta asti minua on himottanut kaikki, missä on jalapeñoa.

Tuoreita jalapeñoja Suomesta ei juuri löydä. Kaupoissa on hollantilaisia tai israelilaisia "vihreitä chilejä", eikä paketissa koskaan lue, mitä lajia ne ovat. Chiliin käytin siksi kaksisataa grammaa valmiiksi viipaloituja jalapeñoja. Luin jostain, että jalapeño on saanut nimensä Xalapasta, joka on Meksikon Veracruzin osavaltion pääkaupunki. Sen seudulla tätä chiliä on kuulemma viljelty vanhastaan.

Purkin jälkeen papupata oli itsestään selvä valinta. Hankalinta oli löytää resepti, sillä netissä niitä on kirjaimellisesti tuhansia. Niitä selatessani kävi ilmi, että chili on ollut Teksasin virallinen osavaltioruoka vuodesta 1977 ja että moni teksasilainen ei kuulemma päästäisi papua lähellekään omaa chiliään. Minun chilissäni papuja on neljä tölkillistä. Alla oleva ohje on muokattu oman makuni mukaan reseptistä, jonka löysin kotikokkien Recipezaar-sivustolta. Luin tosin ohjeen väärin ja panin kaakaon sijasta kookosta, mutta chili oli mielestäni silti tosi hyvää, eikä S malta pysyä erossa tähteistä, joten jotain taisin tehdä oikein.

Itse teko on helppoa. Paistoin ensin sipulit, valkosipulin ja jauhelihan pannulla ja sekoitin Maizenan joukkoon. Maizena sakeuttaa chilin, ja kun sen sekoittaa ensin lihaan, se ei mene kattilassa paakkuun. Sillä välin kattilassa kuumenivat pavut, tomaattimurska, jalapeñot ja mausteet. Neljän litran kattila ei ole yhtään liian iso, kun pelkkiä papuja menee neljä tölkkiä. Lisäsin lihan, ja chili sai hautua hiljaisella lämmöllä sen aikaa, kun olimme ulkona. Jos se ei maistu tarpeeksi tuliselta, joukkoon voi vielä lisätä chili- tai cayennejauhetta.