New Yorkissa sää on lohduttoman pimeä ja harmaa. Lämpötila lähentelee tyypillisiä suomalaisia juhannuslukemia, mutta aurinko, joka arkisin paistaa anteliaasti, on vetäytynyt viikonlopuksi paksun tihkusateen taakse. Sään alavireisyyden vuoksi peruin suunnitelmani seikkailla kaupungilla. Jopa lempijuontajani WNYC:ltä on "under the weather", ja Blockbuster-videovuokraamo kuhisi tylsistyneen näköisiä, talviunivalmiita naapureita, sillä Punxsutawneyn murmeli näki torstaina Pennsylvaniassa varjonsa ja ennusti, että tätä outoa kesätalvea jatkuu vielä kuusi viikkoa. Tukevat ravintovarastot ovat siis tarpeen: tässä säätilassa elimistö huutaa lohduttavia hiilihydraatteja.
Kaksi erinomaista ruokablogia - Yhdysvaltain ruokapääkaupungista San Franciscosta ylläpidetty 101 cookbooks ja Kanadan pötsistä Torontosta bloggaava uusi tulokas Cream Puffs in Venice - kirjoittivat äskettäin pizzasta suunnattoman herkullisesti. Mieleen tuli omiakin ruokamuistoja. Vesuviuksen kupeessa sijaitsevassa puu-uunipizzeriassa meiltä kysyttiin "Bianca o rossa?", ja horjuvalla kielitaidollamme tulkitsimme kysymyksen viiniin liittyväksi. Pöytään kannettu, pelkistä valkoisista vihanneksista tehty pizza oli siksi hienoinen yllätys. Kysymys koski tietysti tomaattikastiketta, jota valkoisessa pizzassa ei ole.
Yksinkertaisimmillaan valkoinen pizza sisältää pelkästään suolaa ja yrttejä, mutta ruokabloggaajien innoittamana halusin kokeilla vähän mutkikkaampaa versiota. Poikkesin normaalien ostosrutiinieni vastaisesti täydentämään varastojani 110. kadun D'Agostinoon kesken pahinta iltaostosruuhkaa. Kokemus oli tietysti ruhjova, mutta palkinnoksi nettosin artisokkia, Prinssi Edwardin saarella kasvaneita Yukon Gold -perunoita, luomurosmariinia ja maukasta gorgonzolaa. Artisokat säästin sittenkin toiseen tarkoitukseen, mutta lopuista ostosreissun hedelmistä syntyi herkullinen peruna-rosmariinipizza.
Pohjaksi riittää puolet siitä taikinasta, jonka ohjeen kirjoitin pari viikkoa sitten parsapizzan yhteydessä. Perunat viipaloin raakoina terävällä veitsellä parimillisiksi ja levittelen ne pohjalle mosaiikiksi. Suolaa en lisää ollenkaan, koska sinihomejuusto on hyvin suolaista. Pohjaa en nostata sen kummemmin, vaan tuikkaan pizzan suoraan kuumaan uuniin. Valmiin pizzan annan jäähtyä ainakin puolisen tuntia ennen tarjoamista, koska se tasaa makuja.
Reseptikortti
Peruna-rosmariinipizza
- 1 pizza, noin 30 cm
- Uuni 250 °C
- Paisto noin 12 min
- Jäähtyminen ainakin puoli tuntia
Tarvitset
| 1 annos | pizzapohjataikinaa (parsapizzan ohjeesta tulee kaksi pohjaa) |
Täyte yhteen pizzapohjaan
| 1 rkl | neitsytoliiviöljyä |
| 1-2 | keskikokoista Yukon Gold- tai muuta kiinteää perunaa |
| 50-75 g | gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa |
| 50 g | mozzarellaraastetta |
| 1-2 tl | rosmariininneulasia |
Tee näin
- Kaulitse pizzapohja noin 30-senttiseksi pyöryläksi.
- Lämmitä uuni 250 asteeseen ja voitele pizzapohja ruokalusikallisella oliiviöljyä.
- Kuori ja viipaloi raa'at perunat terävällä veitsellä parimillisiksi viipaleiksi. Levittele ne mosaiikkimaisesti pizzapohjalle.
- Ripottele päälle rosmariini, sinihomejuusto ja mozzarella. Sinihomejuusto on hyvin suolaista, joten suolaa ei tarvitse lisätä.
- Älä nostata pizzapohjaa sen kummemmin, vaan tuikkaa pizza uuniin ja paista 12 minuuttia tai kunnes reunat alkavat olla kullankeltaisia.
- Anna jäähtyä ainakin puolisen tuntia ennen tarjoamista, se tasaa makuja.
Tarjoan pizzan täyteläisen punaviinin kanssa - kalifornialaisen Niebaum-Coppolan Zinfandelin jämät sopivat tähän ruokaan ja yleiseen talviunifiilikseen kuin nenä päähän. Etiketin Coppola on se Francis Ford, joka kuulemma osti tilan Napan laaksosta Kummisetä-rahoilla. Niebaumista luin vasta nyt, että hän oli Helsingissä Gustaf Nybomina syntynyt merikapteeni, joka perusti viinitilan jo 1800-luvulla.




Vastaa