Annan naama v??ristynee inhoon jo pelk?st? otsikon lukemisesta, mutta aina ostereita ei ole pakko ryyst?? raakoina kuorenpuolikkaista mausteisen kastikkeen kanssa. Siin? kuin muutkin simpukat, osterit voidaan paistaa, keitt??, marinoida, savustaa, grillata tai h?yrytt??. Kyll? min?kin raakoja ostereita sy?n, jos joku niit? tarjoaa, mutta en voi vilpitt?m?sti v?itt?? erityisesti nauttivani niiden suolaisen limaisesta konsistenssista. Mutta oli tarkoitus sitten nauttia osterit raakoina tai kypsennettyin?, kannattaa pit?? mieless? Legal Seafoodsin slogan “If it isn’t fresh, it isn’t Legal!”

Kiersin Uutta Seelantia vuokraamallani autolla, ja ajoin sattumalta Ohiwa Oyster Farm -osterifarmin ohi Bay of Plenty:n eli vapaasti k??nnettyn? Runsauden lahden rannalla l?hell? Whakatanen pikkukaupunkia, jossa p??dyin viett?m??n uudenvuoden aattoa. Farmi oli j??d? n?kem?tt?, kun viitisen kilometria ohi ajettuani pys?hdyin lukemaan Lonely Planetia, ja maininta siit? osui silmiin. Koska p?iv?n ajourakka oli jo lopuillaan, ja muutenkin sopivasti pikkun?lk?, p??tin tehd? u-k??nn?ksen ja k?yd? katsastamassa t?m?nkin n?ht?vyyden. Rannalla olevan myyntikojun tiskill? oli pitk? jono paikallisen n?k?isi? asiakkaita, mist? p??ttelin ruuan olevan hyv??. Vartin jonotuksen j?lkeen p??sin tilaamaan tusinan ostereita, ja hetken odoteltuani olin hieman h?mill?ni saadessani k?siini l?mpim?n sanomalehtipaperiin k??rityn nyytin. Luulin nimitt?in tilanneeni raakoja ostereita, mutta koska en niit? eksplisiittisesti pyyt?nyt, sain ne paikallisittain oletusarvoisesti leivitettyin? ja uppopaistettuina. Tyydyin kuitenkin kohtalooni, ja valitsin p?yd?n rannalta, k??rin nyytin auki ja aloin hieman skeptisen? popsia osterinugetteja. Ep?ilykseni vaihtui silm?nr?p?yksess? ihastukseksi, kun mainion maukas rasvainen leivitys ja sis?lt? merellisen suolaisena purskahtava osterinliha sekoittuivat toisiinsa. Tilaamani tusinan sijaan sain reilut parikymment? osteria, ja pikkuv?lipala muuttuikin t?ytt?v?ksi ateriaksi.

Anna ei viel?k??n liene vakuuttunut: oikeanpuoleinen kuva on vuoden takaiselta yhteiselt? matkaltamme Yhdysvaltojen etel?valtioissa Louisianassa, Mississippiss? ja Alabamassa. Ehdimme k?yd? New Orleansissa ennen sen tuhoutumista hirmumyrskyss?, ja paikallinen erikoisuus siell? on Po’boy, usein merenel?vill? t?ytetty leip?. Po’ boy sai nimens? 1929, kun New Orleansin raitiovaunuty?l?iset olivat nelj? kuukautta lakossa, ja n?m? “poor boys” saivat ilmaisia leipi? er??lt? ravintoloitsijalta. Sek? Anna ett? min? halusimme tietysti kokeilla n?it? hassun kuuloisia leipi?, ja tilasimme molemmat osteri-Po’boyt. Saamamme mit??nsanomaton valkoinen leip? salaatinlehdell?, parilla tomaatinviipaleella ja uppopaistamalla mauttomaksi korvennetuilla ostereilla t?ytettyn? oli mieleenpainumaton pettymys, mink? vuoksi Uuden Seelannin l?mmin yll?tysnyytti aluksi s?ik?ytti. Mutta toisin kuin louisianalaiset, ne olivat herkullisia. Aikuisten oikeasti.