Travelling in South-East Asia I have many times, more or less consciously, taken note of a large, spiky fruit, but for one reason or another I have never got round to making its acquaintance. At some point I heard that it is called the durian, and that because of its nauseating smell many hotels and public transport systems have banned people from bringing one in. On the Singapore underground the durian even has a prohibition sign of its own. Where it grows it is called the king of fruits all the same. I took the picture of fresh durians in Taipei, Taiwan, where they were on sale in a cardboard box by the roadside.
A ripe durian is a spiky ball about the size of a football, weighing 1-5 kilos, and inside its thick husk there is custard-like flesh and a number of seeds that look like avocado stones and are the same size. Opening a durian is the tricky part. Some use brute force, but given time the husk splits by itself. In Asia durians are often sold from stalls along the streets (perhaps on account of their characteristic stench?), and the sellers will open the fruit for you if you ask.
Some time ago I noticed a boxful of whole durians in the freezer chest at Vii Voan, the Asian grocery in Hakaniemi in Helsinki. Yesterday I went there for soup ingredients, and as I was once again trawling the shelves of my favourite shop those delicious-looking fruits caught my eye a second time. I asked at the till what they cost. They were four euros a kilo, and each durian in the box weighed more than three kilos. Putting well over ten euros into a fruit I might not even like made me hesitate. The shopkeeper at once suggested frozen flesh, ready peeled, as an alternative. When a 450-gram packet cost only four euros, the decision was easy. The lid of the packet said Frozen Monthong Durian, and the country of origin was Thailand. A little googling told me that Monthong is the variety Thailand exports most, and that the name means golden pillow.
I let the packet thaw on the table for a couple of hours and opened it. Inside were two pale yellow lumps, and for a moment I thought I had been sold the testicles of an elephant or something of the kind, the consistency being soft and rubbery. The flesh still felt a touch frozen, so I resumed my investigations a good hour later. Only then did I realise that the pieces were wrapped in cling film, and only with the film off did the durian begin remotely to resemble something edible.
Unfortunately taking off the film only strengthened a smell that was piquant to begin with, and which could be described as that of piss in a pedestrian underpass. The food writer Richard Sterling's description, "its odor is best described as pig-sh*t, turpentine and onions, garnished with a gym sock", seems to me a slight exaggeration, but I do understand why hotels take against the durian.
The flesh really is like custard, and there is no point trying to eat it without a spoon. I read that the naturalist Alfred Russel Wallace made the same comparison back in the nineteenth century, to a rich custard highly flavoured with almonds. The taste is so peculiar that I cannot really describe it. Not bad, but in my book this fruit will not be crowned king.
21 comments
Sun Taiwanin-kuvat sai haluamaan kuplateetä. Niissä oli myös kimppu litsihedelmiä, jotka opin kuorimaan kun umpikiinankielinen vierustoveri Chinatown-bussissa ystävällisesti tarjosi ja näytti.
ZZ
Taipein Starbuckseista sai myös namia kahvia, jossa seassa kahvikyytelökuutioita. Nam!
Kuutioista tuli mieleen et oon niin surullinen tapaus et katoin torstaina Apprentice-finaalin. Siinä toinen apprentiisikandidaatti järjesti hyväntekeväisyystapahtuman jonka alkudrinksuissa oli jotain ihme salamavalon tavoin välkkyviä jääkuutioita. Sähkö ja juoma sopii yhteen hyvin???
ZZ
Durian! Argh! Entinen kumppanini oli reissuiltaan tuonut kovia durian-karkkeja, joita sitten viaton ilme naamallaan tarjoili ystäväpiirilleen minut mukaan lukien. Maku muistutti lähinnä pilaantunutta sipulia. Itse sain juuri ja juuri nieltyä omani, suurin osa taisi joutua sylkemään karkkinsa pois. Ja se lemu!
Oli se pahaa :P. Liekö tuore hedelmä sitten parempaa...
Ei se tuore hedelmä mitään herkkua ollut. Toisen hedelmälihapötkylän söin ihan mielenkiinnosta, ja toisen jätin jääkaappiin odottamaan otollisempia aikoja. Äsken heivasin sen roskikseen, kun kahden päivän jälkeen se alkoi haista hieman käyneelle. Voinet kuvitella, ettei haju alkuperäisestä ainakaan parantunut =) Mutta tulipahan kokeiltua...
Noi durianit (oikeanpuoleinen kokokuva) näyttää ihan joltain kansainvälisen elinkaupan kohteelta. Yökkkk.
ZZ
No siitähän se norsukommentti tuli...
Olin työmatkalla Singaporessa ja tuli maistettua ensimmäisen ja viimeisen kerran tätä kuningas hedelmää.
Noin 10m ennen myyntikojua rupesi hajuaistini poimimaan
pikanttia tuoksua , paikallinen kaverini kysyi tuleeko sinulle mieleen mitään tuoksusta? Joo tulee pilaantunut liha lähinnä, se sai kaverini hymyilemää ja lupasi tarjota maistiaiset.Sanoi että maistan jos itsekkin syöt ja niinhän sitä sitten joutui maistamaan.Yllätys yllätys maku tässä sisäelintä muistuttavasa hedelmässä ei ollutkaan hajun veroinen vaan makean karvas vanilijamainen oikeastaan aika hyvä.
En kuitenkaan jäännyt kaipaamaan tätä makua, oikeastaan haluaisin unohtaa sen.
Olen jostain lukenut kuvauksen durianista: " it´s like eating blancemagne in dirty toilet"
Durian hedelmä, muistoja herättävä!
Minä puolestani tutustuin durianiin tässä kuukausi sitten.
Puolisoni oli ollut Bangkokissa kollegansa kanssa ruokaostoksilla ja siltä oli suosituksesta lähtenyt mukaan Durian Chips.
ETTÄ OLIVAT HERKKUA!
Koko perheemme mutustelee näitä perunalastuihin verrattavia herkkuja, jotka ovat kuitenkin ravinto arvoltaan jotain aivan muuta kuin kotoisa rasva ja suolapommi, perunalastu.
Pieni suola kuivatun durian lastun päällä, ah mikä herkku!
Suosittelen, eivät haise ollenkaan vaan maistuvat herkulle, ja ovat vielä lisäksi tosi terveellisiä!
-Durian Chipseihin hurahtaneet aikuiset ja lapset!
Ostin 2004 Nykissä käydessäni moisen hedelmän Chinatownista. Muistan vieläkin myyjän varoitukset, "it smell like shit but it's GOOOOODD". Sain avattua hedelmän pientä väkivaltaa käyttäen puiston penkillä ja lapoin hajusta huolimatta hedelmälihaa suuhuni. Maistui paremmalta kuin hajun perusteella olisi voinut kuvitella.
Viime viikolla ostin taas Chinatownista samaisen hedelmän ajatuksena verestää muistoja. Tällä kertaa olo ei ollut yhtä kokeileva ja hedelmä jäi sittenkin syömättä. Spurgulle se tosiaan lemuaa ;D
Heh, on se kumma miten järjestelmällisesti eurooppalaiset haju- ja makunystyt tuntuvat karsastavan durian-hedelmää. Toki se haju minunkin mielestäni vahva on, mutta sen sijaan, että kuvailisin hedelmän hajua esim. lemuksi, minulle haju on positiivisella tavalla yksinkertaisen Huumava. Ja oikein kypsän durianin maku, aijai, sen herkullisempaa en hedelmäkunnasta tunne... 🙂 Voisikohan sitä etäisesti verrata johonkin kermalikööriin.
Luulen, että kyseessä on vahvasti tottumiskysymys. Itse kun olen aika pienestä jo altistunut eksoottisille hedelmille.
Itse koen jo hirveitä vieroitusoireita durianeista, vaikka viimeisen söin vasta pari päivää sitten. Thaimaan matkalla kun aamupalaksi vakiintui nopeasti mango (jota en ole ennen muuten edes pystynyt sietämään, niin limaista ja ällön oloista, mutta tällä kertaa satuin sitten maistamaan oikein kunnollisia, kypsiä mangoja) ja durianin neljännes - hieman makeaa ja raikasta mangoa, sitten ihanan leivosmaista, taikinamaista ja addiktoivan makuista piikkihedelmää. Korvasi kyllä jo muutaman totuttelukerran (myönnän, onhan se erikoisen makuista, mutta komppaan edellistä, positiivisesti huumavalla tavalla) jälkeen ananaksen lempihedelmänäni.
Tässä toinen durianiin lomamatkoillaan hurahtanut. Paikalliset ihmettelivät miten joku länsimaalainen voi pitää durianista, mutta minulle se oli ensimmäisestä maistista lähtien suurinta herkkua. Halusin sitä joka aamu, yksi tai kaksi durian-pökälettä ja kahvi soijamaidolla ja hyvin jaksoi olla syömättä vaikka myöhälle iltapäivään asti. Täyttävää ja hyvää, mielestäni jotain banaanin ja avocadon välimaastosta, ehkä myös vähän vaniljakastikemaista kuten jotkut sanoivat.
Ehkä ominaishajussani on jotain vialla, mutta en ymmärrä kommentteja durianin pahasta hajusta. Minusta se ei tuoksunut oikein millekään, ehkä vienosti makealle?
Ei kannata kaljaa ja tuoretta duriania syödä liikoja samaan aikaan tai tulee kohtuu tukalat olot 😀
ja tuo haju tosiaan on aivan helvetin paha ainakin tuoreena ostettuna.
Minulla maistatettiin Durian-karkkeja. Muutaman sekunnin ajan nenässäni käväisi valkosipulin tuoksu, mutta sitten maistoin ja haistoin vain täyteläisen hedelmän, jossa kilpaili keskenään vähintään puolen tusinan erilaisen hedelmän maku.
En todellakaan voi ymmärtää mitä epämiellyttävää ihmiset kokevat noissa karkeissa, ymmärrän kyllä että jotain, sillä katsoin kahden ihmisen karkinsyömisyrityksiä.
Ihmettelen myös, miksi minua varoitettiin sen jälkimausta, kaikki sen jälkeen syömäni ja juomani maistui siltä kuin pitikin eikä maku palannut takaisin suuhuni.
Olen miettinyt olenko Malesiassa ja Singaporessa käydessäni mahtanut syödä itse hedelmääkin, sillä maku oli tutunomainen. Takaraivossani oli myös tunne, että olen juonut jotain sen makuista joskus, mutta en saa mieleen missä tällainen olisi tapahtunut.
Mun suurta herkkua. Hajukin on tavallaan "hyvä", kun yhdistän sen taivaalliseen makuun. Anthony Bourdain kuvaili hajua osuvasti. Henkilö haudataan Stilton juuston kanssa ja kaivetaan ylös parin viikon päästä. Summa summarum mielettömän herkullista, mut makuun täytyy tottua. Ja voihan sitä mussuttaa banaaneja lopun ikänsä. Vähän sama ostereiden kanssa. Vaatii totuttelua.
Maistoin juuri ekan kerran duriania ja voi että mitä herkkua! Tuoksu on kuin sipulilla, mutta odotin kuvausten perusteella jotain paljon pahempaa hajua. Ei tämä mitään löyhkää ole! Maku sen sijaan on kyllä kermaliköörimäinen ilman alkoholin vivahteita. Todella pehmeä ja kermainen maku, jonka makeus on juuri sopivaa - ei liian vähäistä eikä liian voimakasta. Minulla tämä ei tarvinnut lainkaan totuttelua, heti ensimmäisestä maistiaisesta asti todella herkullista omaan makuuni. 🙂
Balilla ensikokemukset hedelmään paikallisessa ruokalassa. Sen verran jäi kielen päälle, että parin kuukauden päästä Singaporessa täytyy etsiä kaipaus esiin.
Koukussa tähän upeaan hedelmään - muu perhe kiljuu inhosta. Ennakkoluuloista porukkaa. Minä senkun nautin. Haju pitää pahat henget loitolla.
I will taste it again ? - The first experience in the East was an so infernal catastrophe, I must try again !
Where will I get hold of it in Finland ?