Helsingistä Singaporeen

matkaan Aucklandiin suttaantui 53 tuntia

Pieni lautanen kannettavan tietokoneen vieressä: tumma jauhelihapihvi, pala juustoista sipulipiirakkaa, suolakurkku sekä kaksi punaista ja yksi keltainen tuorejuustolla täytetty chili. Vieressä on vesilasi ja San Pellegrino -pullo.
pikkupurtavaa Senator-loungessa

Minun piti ehtiä Uuteen-Seelantiin reilussa vuorokaudessa, mutta matkaan Helsingistä Aucklandiin suttaantui lopulta 53 tuntia. Homma lähti luisumaan käsistä jo Frankfurtissa, kun koneet piti nollakelissä suihkuttaa jäänestoaineella.

Ennen lentoa pääsin vielä vanhasta muistista Lufthansan Senator-loungeen, jossa oli selvästi panostettu ruokatarjoiluun. Aiemmin ilmaisten juomien lisäksi oli ollut vain makkaroita ja keksejä, nyt myös jauhelihapihvin näköisiä "poultry meat ballseja", saksalaista sipulipiirakkaa, tuorejuustotäytteisiä chilejä ja muuta pikkupurtavaa, jota en kiireissäni ehtinyt maistella. Myöhästymisestä vielä autuaan tietämättömänä nappasin reppuun pullon San Pellegrinoa, pitkällä lennolla kun on kiva olla vesiomavarainen. Kuulutuksen lupaama puoli tuntia venähti sitten kolmeksi. Se harmitti, sillä läppärin lataus oli jäänyt terminaalissa kesken, ja loungessa olisi ollut paljon mukavampi odotella kuin ahtaalla turistipaikalla.

Singapore Airlinesin ruoka oli aika samaa tasoa kuin muillakin isoilla yhtiöillä, mutta pieniin yksityiskohtiin oli nähty vaivaa: juomissa oli luonnollisesti Singapore sling, ja jälkiruuaksi olisi saanut Magnumin. Jatkolentoni oli tietysti ehtinyt lähteä, kun laskeuduimme Singaporeen, mutta loistavan palvelun ansiosta siitä ei jäänyt edes paha mieli. Hotelli, taksit ja ateriat maksettiin täysin oma-aloitteisesti, ja virkailija vielä muistutti keskustaan lähtiessäni, että "älä vain maksa penniäkään itse, kaikki on hoidettu puolestasi". Niin olikin, ja sain viettää mukavan shoppailupäivän. Viime käynniltä muistin järkyttävän ihmispaljouden, mutta nyt paikoin oli suorastaan autiota.

Syvä valkoinen lautanen, jossa on kaksi rapua kuorineen paksussa oranssinpunaisessa, kananmunan kirjomassa kastikkeessa. Taustalla on valkoinen teekannu ja kaksi friteerattua sämpylää.
chili crab Singaporessa

Singaporelaiset ovat ylpeitä merenherkuistaan ja erityisesti chili crabista. Tästä mausteisesta rapuruuasta on pari variaatiota: suosituin on chili-kananmunakastikkeessa kypsennetty srilankalainen taskurapu, toinen kuivempi mustapippuriversio. Kokeilin chilirapua, mutta en ollut täysin myyty. Rapu oli pilkottu kuorineen runsaaseen kastikkeeseen, joten se oli syötävä sormin, ja jälki oli sen mukaista. Hongkongissa maistamani spicy crab, jossa ravut on kypsennetty suuresta määrästä pieniä chilejä tehdyssä höystössä, on mielestäni herkullisempaa ja paljon helpompaa syödä.

Remmeillä sidottu nippu kuorittuja, vihreäraitaisia sokeriruo'on pätkiä mehutiskin reunalla vesimelonien alla.
ruo'ot odottavat vuoroaan
Muovihansikkaaseen puettu käsi työntää sokeriruo'on pätkää teräksiseen telapuristimeen; takana on tehosekoittimia ja vesimeloneja.
kyltissä luki "Sugar Cane Juice $1.90. With Lemon $2.20"

Sokeriruokomehua maistoin Singaporessa ensimmäistä kertaa. Törmäsin siihen sattumalta, kun aamulla ostoskeskuksen avautumista odotellessani kiertelin aamiaispaikkoja ja yksi niistä myi tuorepuristettuja mehuja. Hetken emmittyäni tilasin lasillisen sitruunalla, ja yllätyksekseni juoma todellakin puristettiin sokeriruo'osta. Kahdesta noin käsivarren mittaisesta kuoritusta ruo'onpätkästä tuli iso mukillinen. Mehu oli luonnollisesti makeaa, mutta toisin kuin voisi kuvitella, ei lainkaan imelää. Hyvää, melko miedon makuista ja mainion virkistävää sitruunan terästämänä. Jäin heti koukkuun ja tilasin lisää, kun löysin samanlaisen myymälän metroasemalta.

Kädessä on valkoinen pahvirasia, jonka kannessa on punaisella piirretty mustekala ja tekstit tako pachi, Japanese Octopus Ball ja since 1994.
mustekalapallot rasiassaan
Avatussa rasiassa on ruskeaksi paistettuja palloja, joiden päällä on tummaa kastiketta ja kalahiutaleita; palloissa on pystyssä kaksi cocktailtikkua.
ja rasia avattuna

Samalta asemalta löytyi japanilaisia mustekalapalloja myyvä pikaruokala. Söpö mustekalalogo ja ketjun hauska nimi "Japanese Octopus Balls" saivat impulssiostamaan, ja pian olinkin tyytyväisenä metrovaunussa palloineni ja mehuineni. Palleroita sai mustekala-, katkarapu- ja pekonitäytteellä. Ne olivat kuin pieniä palloksi paistettuja lettuja tai kreppejä, ja päällä oli kalahiutaleita. Maku oli ihan kiva, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Syön mustekalani jatkossakin mieluiten marinoituna, keitettynä tai ihan raakana.

4 kommenttia

  1. Anna

    Yo bro,
    Kiitos kivasta postauksesta! Mmmmm... pulposalaatti. Kuulostaa että nuo järjestelyt olivat hyvä tapa saada painajaismainen matkasotkeminen kuosiin. Itse olisin ollut Frankussa todella |-( tuossa tilanteessa. Shoppasitko jotain kivaa Sporesta? Ja millaista on NZ:ssa?

    ZZ

  2. Antti

    NZ oli tosi rokpop paikka, tapasin paljon kivoja ihmisia ja tajusin, etta sinne pitaa palata uudelleen kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen. Oon nyt Sydneyssa, ja taa on maailman paras kaupunki. Rupeen kohta lukeen asuntoilmoituksia 😉 Kavin asken Kylie-exhibitionissa. Nam 🙂

  3. Rachael

    Again, I cant exactly read your site, but it seems like you had a fun adventure. (In Singapore?) Thanks for the pictures of the sugar cane juice machine. I never knew such a thing existed. I wonder why lemon is so expensive though!

    Happy New Year!

    Rachael

  4. Anna

    Hi Rachael
    Thanks for stopping by! Your Finnish is definitely improving 😉 Antti did not undergo a sex change: I'm his sister from Manhattan, blogsitting as per his request. Antti is currently touring the Australian outback and will be back in a week, with some weird food experiences I'm sure.

    Antti, Cindy ja Pat jumahti NZ:aan 7 vuodeksi ja synnytti sinne kaksi kiwi-brättiä... Tultiin just ehjinä kotiin - Marshall irvisteli ovella, sillon varmaan ollut ikäv

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *